Ryhmärakentajan selviytymistarina

, 16 kommenttia.
Viikko on taas kulunut, eikä blogiin ilmesty tekstin tekstiä. Syynä ei ole kiire, ei laiskuus, ei saamattomuus tai se, etteikö aiheita olisi. Haluaisin kirjoittaa suunnitelmistamme, keittiöstämme ja upeista saunatiloistamme. Ajatuksia siitä, miten hienoa on suunnitella ja rakentaa omaa kotia, omaa pesäämme. Kuvitella, kuinka pienet nelijalkaiset ystävämme tepastelevat 64 porrasaskelmaa ylös ja alas ja taas ylös, tassujen välillä sutiessa uudella ihanalla Dinesen-lattiallamme.

Mieli on kuitenkin muualla. Päivät täyttyneet raksakäynneistä. Paljon olisi kirjoitettavaa juuri niistä. En vain tiedä, mitä kirjoittaisin ja ennen kaikkea, miten kirjoittaisin. En halua osoittaa syyttävällä sormella ketään, en ketään loukata, en edes kirjoittaa suoraa tekstiä niistä, jotka mielestäni ovat kaiken viime kuukausina meille päänvaivaa aiheuttaneiden haasteiden takana.

Aion silti kirjoittaa. Ketään osoittamatta, ketään syyttämättä. Tietäen, että näin toimien osoitan sormella vähän kaikkia. Niitäkin, joita olisi kiittäminen asioista, jotka sujuvat. Koska tokihan se niin on, että jotkut asiat sujuvat.

Moni asia sapettaa. Rakennusala, ryhmärakentaminen, konsultit, kaikki, jotka pyrkivät hyötymään siitä, että rakennamme taloa. Se, ettei keneenkään voi luottaa. Kun kuulen jälleen kerran samasta asiasta kaksi, täysin ristiriitaista tarinaa, joista toinen on varmuudella enemmän tai vähemmän muunneltu versio totuudesta. Se, että kaikilla on jokin oma agenda piilotettuna sinne, missä pitäisi olla luottamus, yhteistyö ja toisista välittäminen - ja ennen kaikkea asiakkaan etu.

Olen itsekin ollut asiakaspalvelutyössä. Yhtenä siihen liittyvänä keskeisenä periaatteena on kulunut mutta viisas sanonta siitä, kuinka asiakas on aina oikeassa. Ja vaikka olisikin ilmiselvästi väärässä, tulisi asiakasta silkin kohdella niin, että hänelle jää ymmärrys siitä, että hänen näkemyksensä on tärkeä ja otetaan vakavasti.

Viime viikkojen ja kuukausien aikana meille on käynyt ilmeiseksi, että rakentamisen arvioitu budjetti tullaan talomme osalta ylittämään. Aikataulu on venynyt, eikä meillä ole selvää käsitystä siitä, miten kauan rakentamisessa vielä menee.

Kun olemme ihmetelleet tapahtunutta, olemme saaneet vastaukseksi syyttäviä sormia osoitettuna aina itsestä poispäin. Milloin syy on suunnittelussa, joka on liian monimutkainen, milloin projektinjohtajassa, joka ei anna piirustuksia, milloin työmiehissä, jotka eivät noudata annettuja ohjeita, milloin materiaalintoimittajassa, joka on toimittanut vääränlaista tavaraa. Jos mitään muuta syytä ei löydy, löytyy selitys Kalasataman tuulista tai taivaalta, josta tulee vääränlaisia hiutaleita tai viime kädessä kai siitä, että olemme talon tilanneena halunneet vääriä asioita. On unohdettu se asiakaspalvelun yksi kultaisista hetkistä, jolloin oikein toimimalla voi voittaa asiakkaan puolelleen loppuelämäksi. Se ei ole se hetki, kun kaikki menee putkeen. Vaan se hetki, kun kaikki ei menekään ihan juuri niin putkeen. Vastuun kantaminen ja yhteistyö ongelmien ilmetessä on paras tapa korjata aiheutuneet virheet.

Tiedän, että blogiani lukee myös osa projektiin osallistuvista henkilöistä - työmaalla työskenteleviä timpureita, urakoitsijoita, materiaaleja toimittavia yrityksiä, suunnittelijoita ja muita yhteistyökumppaneita. Siksi haluan tässä vuodatuksessani korostaa, että projektissamme on myös paljon asiantuntemusta, hienoja ja osaavia ihmisiä. Niitä löytyy niin valmistelevasta tiimistä kuin toteuttavastakin. Tulen vielä jossain vaiheessa kertomaan, keitä nämä mahtavat ihmiset ovat. Mutta vielä ei ole sen aika. Projekti on vielä kesken.

Talossamme ei sinänsä pitäisi olla mitään sen kummemmin pielessä. Rahaa vain on palanut enemmän kuin piti. Aika perinteinen tilanne rakennusprojektissa, mutta yksittäiselle talonrakentajalle tilanne on aina henkilökohtainen. Projektin kuluessa olemme huomanneet, että asioita on veivattu ja tehty samoja asioita useaan kertaan. Olemme myös joutuneet itse valvomaan työmaalla, että asiat sujuvat niin kuin pitäisi. Että siellä todella rakennetaan, eikä vain odoteta ohjeita tai jutella kavereiden kanssa. Näin sen ei pitänyt mennä. Minun ja mieheni päivien piti olla jotain aivan muuta kuin jatkuvaa ravaamista Kalasataman työmaalla.

Moni asia on mennyt eri tavalla kuin odotimme, mutta olemme päättäneet selviytyä. Aiomme saada talomme rakennetuksi loppuun asti niin, että lopputulos on juuri sitä, mitä olemme lähteneet hakemaan.

Yhdestä asiasta kaikki hankkeeseen osallistuvat nimittäin ovat yhtä mieltä. Hanke itsessään on todella upea. Talostamme tulee juuri niin uniikki kuin projektiin lähtiessämme unelmoimme. Tiedän, että tulemme vielä monta kertaa niin itkemään kuin nauramaankin muistellessamme hanketta ja nyt kuluvia kuukausia elämässämme. Aikaa, jolloin aamuyöllä ei saanut unta, jolloin vatsa oli stressistä jatkuvasti kuralla. Jolloin ystäville hävetti edes kertoa, miten menee. Niin, tätä aikaa me vielä muistelemme. Ehkä jopa sillä Dinesen-lattialla, jonka kohtalo on kustannussyistä nyt vaakalaudalla.

Tämän piti olla blogi talon suunnittelusta ja rakentamisesta. Matkan varrella se on muuntautumassa myös joksikin aivan muuksi. Tulen jatkossa kirjoittamaan edelleenkin Kalasatamasta, ryhmärakentamisesta sekä talomme suunnittelusta ja toteutuksesta. Yksi aihio on kuitenkin uusi.

Tästä on tullut myös selviytymistarina.




16 kommenttia :

  1. voimia teille, ihan todella! Monissa raksablogeissa hiljenee kirjoitukset kun hektisin aika koittaa. Usein viimeistään sitten kun taloon on muutettu, iskee kooma ja raksauupumus ainakin puoleksi vuodeksi ja viimeistään silloin myös blogi hiljenee. Omalla kohdallani raksablogin puoli on hiljentynyt myös, mutta ei edellämainituista syistä, vaan vähän samoista kuin sinulla. Kun menee poskelleen, tulee ongelmaa toisen perään, eikä haluaisi alkaa mustamaalaamaan ketään ennenkuin tietää korjataanko asioita vaiko ei. Toivon, että piakkoin voisin jo tehdä jonkunlaisen loppuyhteenvedon projektistamme, mutta vielä ei ole sen aika. Vaikka ollaan asuttu talossa jo yli seitsemän kuukautta :-D
    Toivottavasti teillä tapahtuu jokin käänne, ja alkaisi sellainen hyvä flow.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lyde! Tätä tämä rakentaminen vaan on. Ei se siitä miksikään muutu. Onnekkaita ne, joilla kaikki menee kuin Strömsössä, mutta kai se perustilanne on enemmän haasteita täynnä kuin yhtä kunniajuoksua maaliin asti.

      Tokihan se kyllä ymmärtää, ettei kukaan enää muuton jälkeen halua miettiä rakennusaikaa. Siinä vaiheessa haluaa vaan asettua sohvalle pötkölleen ja nauttia rakentamisen tuloksesta :)

      Poista
  2. Voimia projektiin ja sen loppuunsaattamiseen!

    VastaaPoista
  3. <3 <3 <3 Roppakaupalla voimia teille loppuprojektin ajaksi ja toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin. Rakennusprojekti on jo kokonaisuudessaan todella raskasta ja stressaavaa aikaa, joten voin vain kuvitella sen fiiliksen, kun moni asia menee pieleen eikä sovitusti tai odotusten mukaan. Hyvää flowta toivotaan teille myös täältä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se hyvä flow sieltä tulee. Tämähän on selviytymistarina. Juuri sellainen, jonka käänteitä joskus vielä muistellaan :)

      Poista
  4. Oi-joi... Ja tsemppiä täältäkin suunnalta. Itsekin nyt yhden kerran rakentaneena voin ihan varmuudella sanoa, että tämä eka kerta oli myös vika kerta. Mutta lopputulos meillä oli hyvä, ollaan nyt onnelliset ja tyytyväiset uudessa kodissa, vaikka esim. kaikki kalliit neliöt eli keittiö ja kylppäri tehtiinkin edullisimman vaihtoehdon mukaan - ja ihan eri tavalla mitä alun perin oli suunniteltu. Mutta ei tämäkään enää harmita. Jostain oli kuitenkin aivan pakko säästää meilläkin, sillä ihan rakentamisen alkuvaiheissa meilläkin tuli yllätyksenä 50 tonnin ylimääräinen menoerä tonttiliittymien kanssa. Tämä kyllä saatiin sovittua ja loppupeleissä tästäkin jäi ihan hyvä fiilis, mutta rakentamisen edetessä rahoituksen riittäminen oli meilläkin jatkuvana ongelma. Siltikin ja ihan muista syistä oma budjettimme ylittyi 10%, ja sekin oli tuota yllämainittua alkuasetelmaa vasten melkoinen haaste...

    Mutta jotenkin me tästä selvittiin silti, ja lopputulos oli meillä joka tapauksessa laatumielessä OK, eli talosta tuli hyvä ja hyvin tehty. Toivottavasti teidän selviytymistarina päättyy hyvin, ja siinä kohtaa jos lähipiiristä löytyy apuja (ei välttämättä tarvii olla rahallista), niin se jeesaa uskomattoman paljon.

    Hyvää ystävänpäivää!

    PS:
    Niin vaikka itsekin katson olevani työni puolesta jossain määrin rakentamisen ammattilainen (ainakin valvontapuoli on täysin tuttua), niin ei mekään tästä omasta projektistamme sit kuitenkaan ilman asianajajan palkkaamista selvitty. Mutta lopulta asiat ratkesivat kuitenkin sovinnolla, ja käräjille ei menty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä vastauksestasi! On kiva kuulla, että budjetin ylittymisestä huolimattakin olette tyytyväisiä uudessa kodissanne. Tärkeintä se kai sitten loppupeleissä on. Minä olen jokaisen huoneistoremontinkin jälkeen sanonut, ettei ikinä enää, mutta niin sitä kahmii aina vaan isompia projekteja. Ja ainahan se budjettipaine siinä on mukana. Kyllä me ollaan ihan vakuuttuneita, että tästäkin tavalla tai toisella selviydytään.

      Poista
  5. Haastava projekti teillä ja kovasti voimia toivottelen. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  6. Apua... ihan kylmä hiki kirposi, kun luin sun tekstiä. Toivotan ihan hirveästi voimia ja tsemppiä! En pysty edes kuvittelemaan sitä ahdistuksen määrää, mikä tuollaisesta syntyy. Kyllä te selviätte, vaikka nyt pahasti vastustaakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Kamalaa, jos kirjoitukseni sai aikaan hikipisaroita ;)

      Poista
  7. Olipas hienosti kirjoitettu vaikeasta aiheesta. Raksaaminen on raskasta ja yllätyksiä tulee. Varsinkin siinä budjetissa. Niin myös meillä. Meillä on ollut sen puoleen onnellinen tilanne, että virheitä ei lle paljon tullut ja yhteistyökumppaneiksi on sattunut harvinaisen selväpäisiä ja loogisia ihmisiä. Ne virheet joita on sattunut on hoidettu kunnialla kotiin. Mutta silti allekirjoitan nuo tunteesi. Stressi on valtava ja väsyneenä sitä vain odottaa, että pääsisi jo muuttamaan. Ja samaan aikaan pelkää sitä muuton jälkeistä krapulaa (josta viisaammat ovat jo varoitelleet). Eli tsemppiä sinne. Ja loppukaneettina: olipas kiva tavata tänään, jotenkin olen missannut tämän blogisi aiemmin. Nyt on seurannassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Essi! Oli kiva tavata univierailun tiimoilta :) Kyllä nämä asiat aina tavalla tai toisella lutviintuu. Ja löytyyhän sitä aina niitä hyviä hetkiä ja onnistumisia, jotka kantaa aina hetken verran eteenpäin. Tsemppiä myös teille! Sitä muuton jälkeistä krapulaa odotellessa.. :)

      Poista
  8. Essi sen jo sanoikin (näköjään kuukausi sitten, olempas mä hidas) - todella hyvin ja tasapainoisesti kirjoitettu, vaikka aihe on hankala, ja taatusti tunnepitoinen. Se tunne kun ymmärtää ettei asiat menekään niinkuin piti, ja pelissä on iso potti rahaa, on hyvin subjektiivinen, mutta varmaa on että tunne on voimakas. Mahtavaa että olette päättäneet selviytyä, sillä asioilla on aina tapana järjestys, kun ei luovuta.

    Tsemppiä, ja oli todella kiva nähdä!
    Terveisin muuton jälkeisessä raksakrapulassa elävä, joka käy edelleen ovettomassa vessassa :D

    VastaaPoista
  9. Kiitos tsemppauksesta! Oli kiva nähdä silloin kuukausi takaperin :)

    Vaikka tässä on ollut ja on edelleenkin mitä erilaisimpia haasteita, ei tässä ole tullut kyllä mieleenkään luovuttaa. Paljon on kyllä vielä tehtävää, hirvittää ihan. Muutto siintää jossain iäisyyden päässä, niin kaukana, ettei sinne asti oikein vielä näekään. Mutta ihan varmasti joskus..

    Kiva kuulla, että olette päässeet muuttamaan. Onnea siis uuteen kotiin! Mitäpä sitä pienistä, yksi ovi sinne tai tänne, toimiipa wc:ssä ainakin tuuletus ;)

    VastaaPoista