Betonihommia

, 1 kommentti.
Betonipinnat ovat suuri intohimoni. Ei, että sitä kotiini nyt välttämättä olisin edes halunnut, mutta nyt kun sitä on, on betonipintojen käsittelystä muodostunut minulle lähes pakkomielle.


Betonia ei voi jättää raakapinnalle, vaan betonin sisäpuolelle jäävä pinta on pakko käsitellä. Meillä betonipinnat käsiteltiin osin omin voimin, osin sen teki maalausurakoitsija viime keväänä. En kuitenkaan ollut lopputulokseen kaikilta osin täysin tyytyväinen. Koska olin koko kevään raskaana, en itse voinut mennä litkujen lähellekään ennen kesää. Sitten tuli loma ja muutto, eivätkä betoniseinät muutenkaan nousseet prioriteettilistalla kovin korkealle. Yritin olla huomaamatta virheitä, mutta niin ne vain olivat keskeisillä paikoilla, ettei niiltä oikein piiloonkaan päässyt.

Ongelmana ei ollut juurikaan varsinaisen betonin pinta, vaan erityisesti betonielementtien välisiin rajoihin ja erityisesti porraselementtien kiinnityskohtiin jääneet rannut. Itse olisin alunperin toivonut betonielementtien rajakohtien ja kolojen täyttöä siten, että ne olisivat jääneet näkyviin, mutta toisin kävi. Erilaisten väärinkäsitysten seurauksena betonipinnassa on nyt pitkät tasoitusalueet, jotka olivat kaikkea muuta kuin toivomusteni mukaiset. Alla olevassa kuvassa ongelma hyvin havainnollistuu.


Hieman tarinaa siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Aikanaan talomme erilaiset seinä- ja porraselementit, ontelolaatat ym. betonielementit asennettiin päällekkäin, limittäin ja lomittain, jolloin elementtien väliin jäi erilaisia koloja ja aukkoja. Ensin kolot täytettiin ja tasoitettiin. Sitten ne käsiteltiin samalla betoninkäsittelyaineilla kuin betonipinnat. Tuloksena tasoitetuista kohdista tuli muuta pintaa huomattavasti vaaleampi, eikä sävykään ollut sama, kuten yllä olevasta kuvasta hyvin näkyy.

Nyt tehtävässä käsittelyssä on tarkoituksena saada nuo erilaiset rannut ja muut kolojen täytöt ja tasoitukset mahdollisimman saumattomaksi osaksi kokonaisuutta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Oikean aineen, sävyn ja sekoitussuhteen löytäminen oli todella haasteellista. Sopiva väri ja tummuusaste saadaan aikaiseksi sekoittamalla kahta eri liuosta, tummempaa väriainetta vaaleaan pohjaväriin. Ongelmana on se, että kahden litkun suhde vaikuttaa paitsi tummuusasteeseen myös sävyyn. Lisähaasteen muodostaa pohjan väri, joka hieman vaihtelee rannusta ja paikkauksesta toiseen. Myös pohjaväri vaikuttaa sekä sävyyn että tummuuteen.

Nyt olen päässyt hommassa vauhtiin. Kymmenien testien jälkeen olen värittänyt piiloon jääviä betonipintoja yhä vaan uudestaan erilaisilla väriyhdistelmillä. Testejä tein paikkoihin, jotka jäävät katseilta piiloon.


Nyt on ensimmäinen pitkä lattiasta kattoon ulottuva rantu on saatu häivytettyä. Tässä kuva rannun sisältäneestä pinnasta käsittelyn jälkeen.


Olen lopputulokseen tyytyväinen. Edelleenkin rantu näkyy, koska tasoitettuun kohtaan ei koskaan saa samaa pinnan elävyyttä kuin aitoon betonipintaan. Nyt kuitenkin väri on hyvin lähellä viereisen betonipinnan väriä. Eikä rantua siitä tietämätön juuri huomaa.

Kuka muuten huomasi pienen tasotetun ja käsitellyn kohdan yllä olevassa kuvassa? Myös ikävästi huomiota herättänyt, väärään kohtaan tullut sähkörasian kohta sai nimittäin käsittelyssä huutia. Alla lähikuva tasotetusta kolosta ennen ja jälkeen käsittelyn.


Lähikuvassa pistorasian muoto vielä näkyy, mutta kauempaa katsottaessa, ei sähkörasian paikkaa sen paremmin kuin viereistä rantuakaan ei juuri huomaa. Tai, vielä parempi, jos huomaa, niin pinnan epätasaisuus tuo juuri sopivan särön muuten varsin tasaiseen betonipintaan.


Linkit:
KEIM-tuotteet Insinööritoimisto Sulin Oy:n sivuilla

1 kommentti :

  1. Voi apua Anna, kuulostaa ”ihan pikku” puuhastelulta �� kai käsitelty betonipinta on helppo puhdistaa lasten taideteoksista ��

    VastaaPoista