Kalasatamassa on taidetta joka lähtöön. Ensin oli mammutti Sompasaaren eteläkärjessä ja graffiteja Ihana-kahvilan nurkilla, sitten tuli Kuukkeli, ja kohta saadaan nauttia REDIn monipuolisesta taidekokoelmasta ja pikkuhiljaa muustakin HAM:in tilaamasta taiteesta ympäri kaupunginosaa, on yhteisötaidetta, tanssiesityksiä... 

Yksi miellyttävimmistä taidekohtaamisista on asuinkortteleihin tilattu katutaide, joka elävöittää Sörnäistenniemen korttelipihoja. Teokset on toteutettu katutaiteeseen erikoistuneen Helsinki Urban Art -yhdistyksen ja Kalasataman Palvelut Oy:n yhteistyönä. Myös kortteleiden asukkaat ovat päässeet osallistumaan ideointiin.


Toistaiseksi katutaidetta voi bongata kahdesta korttelipihasta, Leonkatuun rajautuvista Stevari- ja Trokari-kortteleista. Trokari-korttelissa 50 m pitkän ajorampin seinät ovat saaneet pintaansa hienon muraalin, joka on katutaiteilijoiden Taneli Stenbergin ja Anetta Lukjanovan käsialaa. Kumpikin taiteilija sai tehtäväkseen yhden seinän maalaamisen: meriaiheinen muraali on Stenbergin; koira ja lapsi –aiheinen Lukjanovan. Taideteokset löytyvät osoitteesta Leonkatu 22. 





Toinen katutaideteos, taiteilija Sara Multasen hiljattain valmistunut muraalisarja löytyy viereisen, Stevari-korttelin sisäpihalta osoitteesta Leonkatu 20. Sylenterimuotoisten ilmanvaihtoaukkojen teräskuoriin maalattujen muraalien lähtökohtana ovat maailman viisi suurta merialuetta: Pohjoinen jäämeri, Intian valtameri, Atlantti, Tyyni valtameri ja Eteläinen jäämeri. Maalaukset jatkuvat myös sylinterimuotojen kattoihin, joten korttelin asukkaat pääsevät näkemään teokset myös hieman eri näkökulmasta. 

Alla kuvia Stevari-korttelin muraalisarjasta.









Yksi kotimme näyttävimmistä pintamateriaaleista on mustaksi maalattu, hienosahattu lauta, jota löytyy talomme 1. ja 3. kerroksista. Mustalla puuverhoilulla on toistaiseksi vuorattu yksi seinä alimman kerroksen vierashuoneessa sekä kahdessa wc:ssä kummassakin niin ikään yksi seinä.

Perusajatukseltaan kysymys on tehosteseinästä. Normaalisti tehoste kuitenkin luodaan käyttämällä huoneen muista seinistä poikkeavaa maalisävyä tai tapettia. Meillä tehosteseinä on luotu muuttamalla paitsi väriä myös materiaalia.

Olemme mustaan puuverhoiluun todella tyytyväisiä. Elävä puupinta tuo betonin rinnalle sopivassa määrin pehmeyttä – ja sopii mielestäni hienosti yhteen myös wc-tilojen jalavaviilua olevien kalusteiden kanssa. 

Alla olevissa kuvissa vasemmalla 3. kerroksen wc ja oikealla kuntosaliksi toisinaan muuntuva vierashuone. 

 Kuva: Jouni Ranta.
Katutasolla olevassa kerroksessa on puuverhoilua vierashuoneen lisäksi myös wc:n yhdessä seinässä. Alla olevassa kuvassa alimman kerroksen wc:n puuverhoilua.


Mustaa laudalla tullaan vielä joskus tulevaisuudessa verhoilemaan työhuoneen kirjahylly ja makuuhuoneen sängynpääty, mutta niin ne laudat vielä odottavat seppäänsä varastoksi muodostuneessa työhuoneessa. Talossa on niin paljon tilaa, ettei tuota ylimääräistä työhuonetta ole ymmärretty edes kaivata.  Ja prioriteetit kun tässä viimeksi kuluneen vuoden aikana ovat liikkuneen enemmän pienten ihmisten ihmettelyssä kuin talon viimeisten nurkkien viimeistelyssä. 

Musta laudat meille toimitti blogiyhteistyönä pohjanmaalainen Svarvars Trävaruhandel. Lisää valinnasta aiemmassa kirjoituksessani Mustien paneeleiden metsästys.

Loppuun muutama kuva mustasta verhoilusta eri tiloissa. 




Vihdoin olemme taas päässeet lempiaiheeseeni, suunnitteluun – eikä ihan minkä tahansa suunnitteluun, vaan terassien suunnitteluun. Viime aikoina olemme talossa tehneet lähinnä pieniä viimeistelytöitä, mutta nyt päästään asiaan. Tavoitteena on saada terassilautojen avulla aikaiseksi hieman alla olevan kuvan kaltaista tunnelmaa. Toki meidän sijaintimme on urbaani ja etäisyys naapurin hieman läheisempi, mutta kuitenkin. 


Yksi suurista syistä keskusta-asumisen hylkäämiseen oli halu siirtyä omista sisätiloista omiin ulkotiloihin. Toistaiseksi tuo mahdollisuus on ollut lähinnä teoreettinen. Ulkoalueemme eivät ole olleet missään kovin houkuttelevassa kunnossa – itse asiassa täysin viimeistelemättömiä vielä, ja jos en sanoisi, harkkomuureineen ja sähköjohtoineen lähestulkoon luotaantyöntävän kammottavia.


Lienee selvää, että odotamme terassien valmistumista kuin REDIä konsanaan. Uskon sen mullistavan asumisemme uudemman kerran. Viimeksi sen teki Isoisänsilta, joka toi Mustikkamaan aarteet omien jalkojen ulottuville. Nyt noihin ulkoalueisiin pitäisi saada hieman alla olevien kuvien fiilistä. 


Terassisuunnitelmat ovat meillä olleet valmiina jo aikapäiviä sitten. Kunnianhimoiseen kokonaisuuteen kuuluu ulkoalueita joka kerroksessa, katolla vielä kaksin kappalein. On valkoista koristekiveä, istutuslaatikoita, ulkoallasta ja ties mitä. Olen esitellyt suunnitelmia kirjoituksessani Piha, kattoterassi ja kesakeittiö - terassisuunnitelmat osa I.

Suunnitelmat ovat matkan varrella hieman eläneet. Valkoisesta kivestä emme ole luopuneet. Sitä on tulossa kapea siivu lattian ja seinien liitoskohtaan. Suunnitelmiin merkitty ja 2. kerroksen pihalla käytettävä 145 mm leveä terassilauta on kuitenkin vaihtunut kattoterassilla 198 mm leveäksi, jykeväksi terassilankuksi. Kattoterassin lähes 3,5 metriä korkeat muurit puolestaan verhoillaan alla olevan kuvan mukaisella salmiakkirimalla. 


Laudoitukset ja rimat asennetaan kaikkialla pystysuoraan.  Inspiraatiota olen hakenut kahdesta hyvin erilaisesta kohteesta – Helsingin yliopiston Tiedekulmasta ja Allas Sea Poolista.

Allas Sea Pool (vas.) ja Helsingin yliopiston Tiedokulma (oik.)
Ennen kuin päästiin puita tilaamaan, oli puutyyppi kuitenkin valittava. Vaihtoehtoina olivat lämpökäsitellyt puulaadut, kestopuu ja suunnitelmiinkin merkitty lehtikuusi. Kaikilla näillä oli omat vahvuutensa. Kuten ennenkin tässä projektissa kiinnitimme valintaprosessissa huomiota erityisesti kotimaisuuteen, ekologisuuteen, ulkonäköön, ja toki myös hintaan. Yhtenä elementtinä mietimme myös terassin huoltoa. Meillä on tulossa terassilautaa niin paljon, sekä seiniin että lattiaan, ettemme pitäneet vaihtoehtona joka vuotista öljyämistä. Mahdollisimman huoltovapaa ratkaisu oli plussaa. 

Päädyimme lopulta kestopuuhun – ja kovan pohdinnan jälkeen vielä ruskeaan väriin. Toivomuksenamme on, että puu harmaantuisi mahdollisimman nopeasti, mutta ennen harmaantumista ruskea puu on mielestäni kuitenkin jopa ihan hienon näköinen. Ideana kuitenkin on käsitellä lautojen pinta jollakin harmaantumista edistävällä aineella, mutta siitä hieman lisää myöhemmin näillä sivuilla.

Blogiyhteistyö: Kestopuuteollisuus ry
Viikon kohokohta osui torstaille, jolloin pääsin kurkkaamaan REDIn työmaaporttien sisäpuolelle, näin uuden kauppakeskuksen yhteyteen tilattua julkista taidetta ja maan kovimman graffititaiteilijan, EGSin viimeistelemässä kauppakeskuksen Kallioparkin seiniin ja ajorampin kaarevaan seinään tulevaa teossarjaa Past and future islands.

Kartoista inspiroituneen EGSin teossarja luo eloa betoniseen parkkiluolaan.
Rakennusyhtiö SRV:n REDIn alueelle tilaama taidekokonaisuus on muutenkin vaikuttava. Osa teoksista on jo valmiina, osa vielä suunnittelupöydällä. 

Esimerkkeinä alueelle tulevista teoksista voi mainita kansainvälisen kutsukilpailun perusteella Kalasatamankadun eteläpäätyyn kuvanveistäjä HC Bergilta tilatun Nereida-veistoksen, taidemaalari Silja Rantaselta Junatien kevyen liikenteen reitin yhteyteen tilatun, 182 metriä pitkän Kenen Helsinki -teoksen, keramiikkataiteilija Heini Riitahuhdan Majakka-asuintorniin valmistaman Merimaiseman sekä Englantilaisaukiolle Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:n ja H-L-P Arkkitehtien ja kuvanveistäjä Pertti Kukkosen yhteistyönä valmistunut, betoninen Valaskala-maisemaveistos.

HC Bergin Nereida on 7 metriä korkea veistos, jonka hahmo muodostuu alumiinilevyistä.
Heini Riitahuhdan keramiikkaa on tulossa asuintorni Majakan sisääntuloaulaan.
Silja Rantasen teos on 182 metriä pitkä, alumiinikomposiitille tulostettu maalaus.
Betoninen maisemaveistos Valaskala muodostaa osan REDIn ilmanvaihtorakenteita (kuvassa alhaalla).





Tein pitkästä aikaan kunnon kävelylenkin Kalasatamassa. Viime aikoina kävelyt ovat keskittyneet Mustikkamaan ja erityisesti Korkeasaaren suuntaan. Talven aikana kävimme vuosikortin turvin useamman kerran ihmettelemässä vesikon, tiikerin ja mangustien talvipuuhia. Oma kaupunginosa on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.

Hämmästys oli suuri huomatessani, kuinka paljon alueen rakentaminen oli edistynyt. Erityisesti Sompasaaren pohjoisosassa, kanavan etelärannalla on rakennustöissä laitettu ylimääräinen vaihde päälle. Itäväylän reunalla, REDIn osalta edistystä voi odottaakin – kauppakeskuksen avaamiseen kun ei ole aikaa kuin muutama kuukausi.

Urbaanit tiilijulkisivut, välkehtivä meri ja rakennustyömaiden ryppäät ovat sanoja ehkä parhaiten kuvaamaan alueen tämänhetkistä tilaa. Jatkuvasti uusia rakennuskohteita alkamassa, hieman vanhempia valmistumassa ja uusia asukkaita tasaisena virtana muuttamassa uutuuttaan vielä harmaiden tiilijulkisivujen taakse. Kauniina kesäpäivänä alue täyttyy läheisille saarille suuntaavista turisteista – niin, ja kauluspaitaisista espanjalaisarkkitehdeistä tutustumassa kaupungin uuden asuinalueen arkkitehtuuriin. Säpinää löytyy.

Tänään oli kuitenkin hiljaista. Vain muutama lokki onnistui saamaan äänensä kuuluviin työmaiden tasaisen äänivirran takaa.

Tässä muutama kuva kävelylenkkini varrelta.

Kukkaloistoa Kalasataman päiväkodin ja peruskoulun liepeillä.
Uunituoreita townhouseja naapuritontin tulppaanien säyyn
Kalasataman puiston urheilukenttä on koulu- ja päiväkotilasten ahkerassa käytössä
Näkymä Kalasataman puistosta REDIn suuntaan. Taustalla keskustelua herättänyt vaalea Majakka.
Sompasaaren pohjoispäädyn rakennustyömaa nostureineen
Mustikkamaan kupeesta voi matkaa jatkaa kaupunkipyörällä.

Pitkästä aikaan palaan blogiini. Tuntuu kuin blogini olisi liiskautunut oikean elämän alle. Real life on ollut se juttu viimeisten kuukausien aikana. Nyt kun nuorempi lapsi on nähnyt jo vuoden päivät, alkaa bloggaussormia taas syyhyttää. 

Hyviä syitä tähän löytyy useita. On aurinko, joka tulvii valtavista ikkunoistamme. Sitten ovat kesän kynnyksellä alkanut terassien suunnittelu. Siitä kotvan kuluttua hieman lisää. Juuri nyt minut sai blogin ääreen kuitenkin venttiilinvalmistajamme Climeconin sivuille hiljattain ilmestynyt juttu hankkeestamme. Ja ne kuvat! Ihmettelen itsekin, kuinka kotimme on yhtäkkiä saatu näyttämään kuin suoraan sisustuslehdestä temmatulta.

Näissä kuvissa voi hieman kurkistaa katsomaan, miltä meiltä näyttää. Kovin montaa kuvaa en blogiini ole valmiista (tai ainakin melkein valmiista) talostamme ole laittanut, mutta tässä nyt alkuun pari otosta. Lisää kuvia löytyy Climeconin sivuilta: Townhouse Fiskari31.





Blogiyhteistyö: Climecon Oy

Kuvat: Jouni Ranta
Betonipinnat ovat suuri intohimoni. Ei, että sitä kotiini nyt välttämättä olisin edes halunnut, mutta nyt kun sitä on, on betonipintojen käsittelystä muodostunut minulle lähes pakkomielle.


Betonia ei voi jättää raakapinnalle, vaan betonin sisäpuolelle jäävä pinta on pakko käsitellä. Meillä betonipinnat käsiteltiin osin omin voimin, osin sen teki maalausurakoitsija viime keväänä. En kuitenkaan ollut lopputulokseen kaikilta osin täysin tyytyväinen. Koska olin koko kevään raskaana, en itse voinut mennä litkujen lähellekään ennen kesää. Sitten tuli loma ja muutto, eivätkä betoniseinät muutenkaan nousseet prioriteettilistalla kovin korkealle. Yritin olla huomaamatta virheitä, mutta niin ne vain olivat keskeisillä paikoilla, ettei niiltä oikein piiloonkaan päässyt.

Ongelmana ei ollut juurikaan varsinaisen betonin pinta, vaan erityisesti betonielementtien välisiin rajoihin ja erityisesti porraselementtien kiinnityskohtiin jääneet rannut. Itse olisin alunperin toivonut betonielementtien rajakohtien ja kolojen täyttöä siten, että ne olisivat jääneet näkyviin, mutta toisin kävi. Erilaisten väärinkäsitysten seurauksena betonipinnassa on nyt pitkät tasoitusalueet, jotka olivat kaikkea muuta kuin toivomusteni mukaiset. Alla olevassa kuvassa ongelma hyvin havainnollistuu.


Hieman tarinaa siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Aikanaan talomme erilaiset seinä- ja porraselementit, ontelolaatat ym. betonielementit asennettiin päällekkäin, limittäin ja lomittain, jolloin elementtien väliin jäi erilaisia koloja ja aukkoja. Ensin kolot täytettiin ja tasoitettiin. Sitten ne käsiteltiin samalla betoninkäsittelyaineilla kuin betonipinnat. Tuloksena tasoitetuista kohdista tuli muuta pintaa huomattavasti vaaleampi, eikä sävykään ollut sama, kuten yllä olevasta kuvasta hyvin näkyy.

Nyt tehtävässä käsittelyssä on tarkoituksena saada nuo erilaiset rannut ja muut kolojen täytöt ja tasoitukset mahdollisimman saumattomaksi osaksi kokonaisuutta. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä se ei ole. Oikean aineen, sävyn ja sekoitussuhteen löytäminen oli todella haasteellista. Sopiva väri ja tummuusaste saadaan aikaiseksi sekoittamalla kahta eri liuosta, tummempaa väriainetta vaaleaan pohjaväriin. Ongelmana on se, että kahden litkun suhde vaikuttaa paitsi tummuusasteeseen myös sävyyn. Lisähaasteen muodostaa pohjan väri, joka hieman vaihtelee rannusta ja paikkauksesta toiseen. Myös pohjaväri vaikuttaa sekä sävyyn että tummuuteen.

Nyt olen päässyt hommassa vauhtiin. Kymmenien testien jälkeen olen värittänyt piiloon jääviä betonipintoja yhä vaan uudestaan erilaisilla väriyhdistelmillä. Testejä tein paikkoihin, jotka jäävät katseilta piiloon.


Nyt on ensimmäinen pitkä lattiasta kattoon ulottuva rantu on saatu häivytettyä. Tässä kuva rannun sisältäneestä pinnasta käsittelyn jälkeen.


Olen lopputulokseen tyytyväinen. Edelleenkin rantu näkyy, koska tasoitettuun kohtaan ei koskaan saa samaa pinnan elävyyttä kuin aitoon betonipintaan. Nyt kuitenkin väri on hyvin lähellä viereisen betonipinnan väriä. Eikä rantua siitä tietämätön juuri huomaa.

Kuka muuten huomasi pienen tasotetun ja käsitellyn kohdan yllä olevassa kuvassa? Myös ikävästi huomiota herättänyt, väärään kohtaan tullut sähkörasian kohta sai nimittäin käsittelyssä huutia. Alla lähikuva tasotetusta kolosta ennen ja jälkeen käsittelyn.


Lähikuvassa pistorasian muoto vielä näkyy, mutta kauempaa katsottaessa, ei sähkörasian paikkaa sen paremmin kuin viereistä rantuakaan ei juuri huomaa. Tai, vielä parempi, jos huomaa, niin pinnan epätasaisuus tuo juuri sopivan särön muuten varsin tasaiseen betonipintaan.


Linkit:
KEIM-tuotteet Insinööritoimisto Sulin Oy:n sivuilla