Jännä juttu. Olen lukuisia kertoja istuutunut tietokoneen ääreen kirjoittelemaan talohankkeestamme. Joka kerta kuitenkin kirjoitus on jäänyt kesken, ehkä kuvat eivät tyydyttäneet tai muuten vaan kirjoitus jäi viimeisteltäväksi seuraavana päivänä tai sitä seuraavana. Ei, etteikö tekstiä tulisi tai kuvia olisi vaikka millä mitalla. Mutta kun ei.

Ihmettelin asiaa pitkän tovin, kunnes pari päivää sitten keksin syyn. Muuton myötä tapahtui suuri muutos. Siinä missä aikaisemmin kirjoittelin hankkeesta erilaisine rakennusvaiheineen, on tuo työmaa nyt muuttunut kodiksemme. Tuntuu aivan erilaiselta laittaa kuvia omasta makuuhuoheesta kuin kertopuista ja betoniseinistä. Halu kirjoittaa ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään, joten tämän tiedostaen laitan uutta yritystä kehiin.

Juuri nyt olen lopen kyllästynyt vastaamaan hankkeestamme kiinnostuneiden kysymyksiin aina vaan samoilla nuoteilla, viikosta ja kuukaudesta toiseen. "Juu, ei ole ihan vielä valmista. Vielä on yksi tai kaksi pienen pientä vaihetta jäljellä. Kyllä tästä kohta valmista tulee." Näinhän se toki onkin, mutta kyllä odottavan aika vaan on pitkä. Tähän verrattuna ei perinteinen yhdeksän kuukauden odotus tuntunut missään.

Tätä kirjoittaessa julkisivupellitykset kuuluvat jostain talon seinien ulkopuolelta. Käynnissä ovat myös kadun puolen muurien rakennustyöt, hankkeen yhteisistä töistä viimeisiä. Takapihan muurit ovat muutaman viikon jo olleet pystyssä. Sisätiloissa teemme päivien ja iltojen ratoksi pieniä viimeistelytöitä. Silikonit ovat pikkuhiljaa löytäneet tiensä paikoilleen, matot lattiaan, verhot ikkunoihin. Betoniseinissä on vielä pientä viimeisteltävää, lastenhuoneiden huonekalut odottavat uutta maalipintaansa, parvet tekijäänsä jne. Kotiäidin viikot ovat täyttyneet erilaisista vauvaliitännäisistä askareista, eikä aikaa näille viilauksille oikein ole jäänyt. Mutta mikä kiire tässä edes on, valmiissa maailmassa?

Nyt tuo viisikuinen neiti vetää sikeitä ulkoilmassa, joten vielä ehtii laittaa muutaman kuvan  hankkeestamme viime kuukausien ajalta. Valmiilta näyttää monilta osin, mutta paljon pieniä yksityiskohtia on vielä kesken.





Verkkohiljaisuus, ei kirjaimen puolikastakaan pariin kuukauteen. Mitä ihmettä tapahtui? Joku voisi ajatella, että rakennustöissä meni jotain niin pahasti pieleen, että blogi sai pikaisen lopun. Tai kirjoittaminen alkoi tökkiä, ja tuli totaalikyllästyminen. Tyhjän blogitekstin syndrooma? Tai ehkä oli muuten vaan pakko ottaa uutta suuntaa?



Itse asiassa syy on aika perinteinen. Pieneen perheeseemme liittyi vapun alla nimittäin kaksi uutta jalkaa. Nelivuotias, pieni prinsessamme sai pikkusiskon.  Rakennustöiden äänet ovat sittemmin peittyneet hieman erilaiseen äänimaailmaan.

Kuluneiden viikkojen aikana olen ollut ennen kaikkea äiti. Visiitit Kalasatamaan ovat jääneet aivan minimiin. Tietokone tosin oli peittynyt fiktiiviseen remonttipölyyn jo hieman tätä ennen. Aprillipäivänä alkaneen äitiyslomani alkuviikot kuluivat ensin erilaisia työvaiheita talolla tarkastellen, ja synnytystä edeltäneet viikot sitten noista raksareissuista toipuen. Nelikerroksisen talon portaiden ravaaminen viimeisillään raskaana osoittautui hieman liian rankaksi treeniksi, ja synnytystä edeltäneet viikot olikin sitten pakko levätä.

Nyt on hiljainen hetki. Pieni tulokas makoilee ulkona, ja omat sormetkin ovat löytäneet tiensä takaisin näppäimistölle. Pitkästä aikaan pääsen katselemaan blogini sivuja. Niin paljon edistystä on talossa viimeisen kirjoitukseni jälkeen tapahtunut, etten oikein tiedä mistä aloittaisin. Vielä emme ole muuttaneet, mutta ei sekään kovin kaukana ole. Osa tavaroista täyttää jo talomme tyhjiä huoneita. Sohva on paikallaan olohuoneessa, ja matto sen alla.

Sen sijaan, että läväyttäisin yhdessä kirjoituksessa kerralla kahden kuukauden tapahtumat blogini lukijoille ihmeteltäväksi, lähden liikkeelle verkkain askelin esitellen aihe aiheelta rakennustöiden viimeisiä vaiheita. Sen verran voin paljastaa, että kirjoitukset tulevat liikkumaan ainakin lasien, kankaiden, maalien, venttiileiden, saunan ja portaiden maailmoissa.

Pakko sanoa, että olen juuri nyt samanaikaisesti ihmeissäni ja innoissani. Kuluneisiin kahteen rakentamisvuoteen on sisältynyt paljon kaikenlaista. Harmailta hiuksiltakaan ei ole vältytty. Talo osoittautui matkan varrella hieman erilaiseksi, suuremmaksi ja vaativammaksi, kuin olimme ajatelleet. Aikamoinen matka tässä on kuljettu. Valmistuminen on nyt kuitenkin hyvin lähellä, mikä tuntuu itsessään jo pieneltä ihmeeltä. Kaiken tapahtuneen jälkeen muutto uuteen taloon ei tunnu enää vain oudolta, vaan on ajatuksenakin jo täysin absurdi.

Eli pysykää kanavalla. Vielä on juttua luvassa.


Kuva: Miki Kuusi

Kirjoittelin tässä pari viikkoa sitten kirjastotilan katon väriin liittyviä pohdintojani. Mielestäni tehostevärillä maalatusta katosta tuli liian sinisävyinen. Onneksi siinä kävi niin, että uusi värisävy osoittautui nappivalinnaksi.

Näin jälkeen päin voi sanoa, että värisävyjen vertailuun nähty vaiva todella kannatti. Ero aiemmin maalattuun näkyy alla olevassa kuvassa selvästi.


Uusi väri L497 istuu asunnon värimaailmaan mielestäni kuin valettu. Katon sävy ja tummuusaste ovat nyt hyvin lähellä betoniseinän sävyä. Tummuusasteeltaan jopa niin lähellä, että hieman jo mietitytti, näyttääkö alaslasku liiaksikin betoniseinän jatkeelta.


Keittiön kaappeihin ja liesituuletinpömpeliin on nyt selkeä kontrasti. Väreiltään pinnat ovat kuitenkin samaa sävymaailmaa.


Blogiyhteistyö: Coloria Oy





Työmaalla on ollut todella vauhdikkaat pari viikkoa. Niin vauhdikkaat, etten ole blogiin ehtinyt juuri kirjoitella. Paikalla on ollut niin maalari, pari sähkömiestä, lasiasennusporukka kuin piippumiehetkin. Itse olen viettänyt aikaa talolla aamusta iltaan. 

Viime viikon ehdoton kohokohta oli keittiön tasojen asennus. Ja nyt kun tasot on asennettu, en kyllä voisi olla tasoihin yhtään tyytyväisempi. Niin ovat huikeat nuo kauan odotetut tasot.


Pientä viilausta jouduttiin saarekkeen yhteen levyyn vielä asennusvaiheessa tekemään, mutta hienosti sujui painavien marmorielementtien asennus.

Tulikiven miehet seinustan tasoa asentamassa.
Marmoritasoista voi olla monta mieltä, mutta omasta mielestäni se on lopulta juuri niin täydellinen keittiöömme kuin olin haaveillut. Taso on ylipäänsä koko kakkoskerroksen todellinen katseenvangitsija ja piste iin päälle.

Tasoihin valitut laatat olin käynyt valikoimassa Tulikiven tehtaalla.
Seinustan välitilan kohtalon olimme tarkoituksella jättäneet päätettäväksi vasta tasojen asennuksen jälkeen. Betoniseinän nykyinen sävy kun ei istu lainkaan yhteen tason eikä kaappien sävyn kanssa. Sen sijaan keittiön kaapit ja tasot sointuvat yhteen täydellisesti. Betoniseinän käsittelyyn olen valinnut sävyn marmorikuvio löytyvän sävyn.

Välitila kun saadaan vielä käsiteltyä ja hanat sekä loput kaapinovet paikalleen, niin kokonaisuus on valmis. Ehkäpä ensi viikolla näemme keittiön vihdoin ihan kokonaisena.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj


Rakennusprojektin aikana olen törmännyt lukuisia kertoja tuotteisiin, joiden olemassaolon olen kyllä noteerannut, mutta joihin en ole kiinnittänyt kovin paljon huomiota. Puhumattakaan siitä, että olisin tuoteryhmän erilaisia tuotteita tai niiden laatua osannut arvioida.

Yksi näistä tuoteryhmistä on ilmanvaihtoventtiilit. Olen toki edellisiin asuntoihin tulo- ja poistoilmaventtiileitä hankkinut, mutta olen lähinnä ihmetellyt, miksi eri tiloihin tarvitaan erilaiset venttiilit. Uudessa asunnossamme on ilmanvaihto toteutettu myös tuloilman osalta ilmanvaihtokanavien välityksellä. Ovirakojen kautta tapahtuvaa tuloilma on käytössä vain wc- ja kylpyhuonetiloissa. Yhteensä venttiileitä meille tulee valtava määrä, 26 kpl.

Ilmanvaihtoventtiileiden toimittajaksi valikoitui Climecon. Ensimmäisen kerran törmäsin yrityksen nimeen jo ilmanvaihtosuunnitelmassa, jossa venttiileiksi oli speksattu Climeconin tuotteita. Toisen kerran kysyessäni sisustusarkkitehdiltamme esteettisesti sopivaa venttiiliä saunaan.

Climecon on kotimainen valmistaja, jonka tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, Pihtiputaalla ja Kausalassa. Climeconin valikoimasta löytyy tuotteita niin asuntoilmanvaihtoon kuin ammattikeittiöihin, teollisuus- ja liiketiloihin sekä kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuvassa Climeconin seinään asennettava tuloilmaventtiili CLIK 
Asuntoympäristössä ilmanvaihtoventtiileiden tulee täyttää kolme tärkeää kriteeriä. Esteettisyys, tehokkuus ja käytännöllisyys. Kattoon ja seiniin asennettavat laitteet ovat osa sisustusta, minkä vuoksi niiden pitää muodoiltaan ja väreiltään istua asunnon pintamateriaaleihin ja muuhun sisustukseen. Oleellista on myös helppo puhtaanapito ja se ettei tuote aiheuta likaisia jälkiä seinä- tai kattopintoihin. Lisäksi venttiileiden tulisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti sitä, mihin ne on tarkoitettu. Venttiilit ovat ilmastoinnin tärkeimpiä elementtejä. Laadukkailla ratkaisuilla saadaan vedoton, hiljainen ja hyvin sekoittuva sisäilmasto

Pari viikkoa sitten kävin visiitillä Climeconin showroomillta Helsingin Herttoniemessä. Climeconin valikoimasta löytyy useita eri malleja sekä tulo- että poistoilmakanaviin asennettaviksi laitteiksi.


Värejä voi valita kunkin venttiilimallin omista vakioväreistä, muiden Climeconin tuotteiden värivalikoimasta tai melkein mistä tahansa värikartasta. Toki hintaan vaikuttaa se, onko kysymys vakioväristä vai erikseen tilattavasta erikoisväristä.

Kattoon asennettavien Rino-venttiileiden vakiovärit

Venttiilimallien ja värien valintaan vaikuttaa ilmanvaihtokanavan ulostulon sijainti. Osa venttiileistä on suunniteltu seinään asennettavaksi. Lisäksi Climeconilla on kattomalleja sekä tuloilma- että poistoilmakanaviin. Alla meille valitut venttiilit FINO, RINO, PINO ja CLIK.

Venttiilien värien valinta ei ollut ihan helppo homma. Lopulta päädyin siihen, että seinä- ja kattomaalia sävyltään lähellä olevaa valkoista vakioväriä käytetään pienemmissä tiloissa, kuten makuuhuoneissa ja wc-tiloissa. Mustaan lautaseinään ja keittiön kattoon valitsimme sähkökalusteisiin hyvin sointuvat mattamustat venttiilit. Neljännen kerroksen sauna- ja kylpyhuonetiloissa venttiilit ovat lämpökäsitellyllä puupinnalla, johon sopivimmalta tuntuivat grafiiitinharmaat venttiilit. Eteiseen ja 2. kerroksen tehostesävyisiin kattoihin valitsimme katon väriä lähellä olevan värin, jonka uskoisin toimivan myös eteisen betoni- ja viilupintojen läheisyydessä. 

Blogiyhteistyö: Climecon Oy

Kuvat: Climecon Oy

Tulikiven Espoon tehtaalta tihkuvien tietojen ja valokuvien mukaan keittiötasojen ja saarekkeen osat ovat valmistumassa.

Seinustan viereen tuleva taso odottamassa aukotukseen pääsyä

Vasta viikon päästään näitä tasoja ihmettelemään livenä talomme keittiössä, mutta kärsimätöntä auttavat kummasti kuvat valmistumassa olevista tasoista. Tasojen ja saarekkeen eri osat olin edellisviikolla käynyt valikoimassa Tulikiven tehtaalla. Alla olevassa kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleiseen päätyyn valitsemani laatta.


Alla olevassa kuvassa sovitetaan yhteen yllä olevan kuvan laatasta leikattuja osia jiirikulmineen. Kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleinen pääty ja saman puolen taso.



Ennen jiirikulmien sovitusta osat oli leikattu oikean mittaisiksi ja hiottu. Sen jälkeen saarekkeen osat sovitettiin yhteen. Alla olevissa kuvissa pätkä valmiiksi leikattua saarekkeen tasoa hiontapöydällä, jiirikulmien sovitusta ja saarekkeen pääty valmiiksi leikattuna.


Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa ennen tason saamista lopulliseen sijoituspaikkaansa. En kuitenkaan uskaltanut ottaa asennusta vielä tälle viikolle. On parempi antaa lattian käsittelyaineiden kunnolla kovettua ennen tason, lasien ja muiden jäljellä olevien massiivisten elementtien asennusta.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Kuvat: Tomi Huovinen


Kielenkäytössäni on vaivihkaa tapahtunut kummallinen muutos. Kuin puolivahingossa olen ryhtynyt viittaamaan tulevaan asuntoomme talona. Aivan viime päiviin asti kysymys on itsestäänselvästi ollut työmaasta.

- Äiti, missä isi on?
- Talolla. Ei kun työmaalla.

Miten tämä kummallinen, yhtäkkinen muutos oikein tapahtui? Oma osansa on varmasti ollut seinien maalipintojen valmistumisella, toisaalta myös lattian vapautumisella kovalevyjen pinteestä. Ehkä myös omat ajatukset ovat pikkuhiljaa siirtymässä sisustuksen maailmaan ja sitä kautta työmaan on pakko muuttua joksikin muuksi. Eihän työmaalle oikein verhoja voi tilata!

Vaikka talo meille on tässä näköjään tullut, aivan vielä ei kysymys kuitenkaan ole kodista. Siihen menee vielä tovi. Niin hämmentävältä tuntuu vieläkin ajatus siitä, että jonain lähitulevaisuuden päivämääränä todella muutamme tuohon lähes ikuisuusprojektiksi muuttuneeseen taloon.

Tämän ihmettelyn päätteeksi muutama kuva talostamme siinä kuosissa, jossa se näinä kauniina kevätpäivinä auringonsäteistä nauttii.