Kalasatamassa on taidetta joka lähtöön. Ensin oli mammutti Sompasaaren eteläkärjessä ja graffiteja Ihana-kahvilan nurkilla, sitten tuli Kuukkeli, ja kohta saadaan nauttia REDIn monipuolisesta taidekokoelmasta ja pikkuhiljaa muustakin HAM:in tilaamasta taiteesta ympäri kaupunginosaa, on yhteisötaidetta, tanssiesityksiä ja muuta vastaavaa.

Yksi miellyttävimmistä taidekohtaamisista on asuinkortteleihin tilattu katutaide, joka elävöittää Sörnäistenniemen korttelipihoja. Teokset on toteutettu katutaiteeseen erikoistuneen Helsinki Urban Art -yhdistyksen ja Kalasataman Palvelut Oy:n yhteistyönä. Myös kortteleiden asukkaat ovat päässeet osallistumaan ideointiin.

Toistaiseksi katutaidetta voi bongata kahdesta korttelipihasta, Leonkatuun rajautuvista Stevari- ja Trokari-kortteleista. Trokari-korttelissa 50 m pitkän ajorampin seinät ovat saaneet pintaansa hienon muraalin, joka on katutaiteilijoiden Taneli Stenbergin ja Anetta Lukjanovan käsialaa. Kumpikin taiteilija sai tehtäväkseen yhden seinän maalaamisen: meriaiheinen muraali on Stenbergin; koira ja lapsi –aiheinen Lukjanovan. Taideteokset löytyvät osoitteesta Leonkatu 22. 

Toinen katutaideteos, taiteilija Sara Multasen hiljattain valmistunut muraalisarja löytyy viereisen, Stevari-korttelin sisäpihalta osoitteesta Leonkatu 20. Sylenterimuotoisten ilmanvaihtoaukkojen teräskuoriin maalattujen muraalien lähtökohtana ovat maailman viisi suurta merialuetta: Pohjoinen jäämeri, Intian valtameri, Atlantti, Tyyni valtameri ja Eteläinen jäämeri. Maalaukset jatkuvat myös sylinterimuotojen kattoihin, joten korttelin asukkaat pääsevät näkemään teokset myös hieman eri näkökulmasta. 

Alla kuvia Stevari-korttelin muraalisarjasta.

Viikon kohokohta osui torstaille, jolloin pääsin kurkkaamaan REDIn työmaaporttien sisäpuolelle, näin uuden kauppakeskuksen yhteyteen tilattua julkista taidetta ja maan kovimman graffititaiteilijan, EGSin viimeistelemässä kauppakeskuksen Kallioparkin seiniin ja ajorampin kaarevaan seinään tulevaa teossarjaa Past and future islands.

Kartoista inspiroituneen EGSin teossarja luo eloa betoniseen parkkiluolaan.

Rakennusyhtiö SRV:n REDIn alueelle tilaama taidekokonaisuus on muutenkin vaikuttava. Osa teoksista on jo valmiina, osa vielä suunnittelupöydällä. 

Esimerkkeinä alueelle tulevista teoksista voi mainita kansainvälisen kutsukilpailun perusteella Kalasatamankadun eteläpäätyyn kuvanveistäjä HC Bergilta tilatun Nereida-veistoksen, taidemaalari Silja Rantaselta Junatien kevyen liikenteen reitin yhteyteen tilatun, 182 metriä pitkän Kenen Helsinki -teoksen, keramiikkataiteilija Heini Riitahuhdan Majakka-asuintorniin valmistaman Merimaiseman sekä Englantilaisaukiolle Maisema-arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:n ja H-L-P Arkkitehtien ja kuvanveistäjä Pertti Kukkosen yhteistyönä valmistunut, betoninen Valaskala-maisemaveistos.

HC Bergin Nereida on 7 metriä korkea veistos, jonka hahmo muodostuu alumiinilevyistä.

Heini Riitahuhdan keramiikkaa on tulossa asuintorni Majakan sisääntuloaulaan.

Silja Rantasen teos on 182 metriä pitkä, alumiinikomposiitille tulostettu maalaus.

Betoninen maisemaveistos Valaskala muodostaa osan REDIn ilmanvaihtorakenteita (kuvassa alhaalla).

Tein pitkästä aikaan kunnon kävelylenkin Kalasatamassa. Viime aikoina kävelyt ovat keskittyneet Mustikkamaan ja erityisesti Korkeasaaren suuntaan. Talven aikana kävimme vuosikortin turvin useamman kerran ihmettelemässä vesikon, tiikerin ja mangustien talvipuuhia. Oma kaupunginosa on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle.

Hämmästys oli suuri huomatessani, kuinka paljon alueen rakentaminen oli edistynyt. Erityisesti Sompasaaren pohjoisosassa, kanavan etelärannalla on rakennustöissä laitettu ylimääräinen vaihde päälle. Itäväylän reunalla, REDIn osalta edistystä voi odottaakin – kauppakeskuksen avaamiseen kun ei ole aikaa kuin muutama kuukausi.

Urbaanit tiilijulkisivut, välkehtivä meri ja rakennustyömaiden ryppäät ovat sanoja ehkä parhaiten kuvaamaan alueen tämänhetkistä tilaa. Jatkuvasti uusia rakennuskohteita alkamassa, hieman vanhempia valmistumassa ja uusia asukkaita tasaisena virtana muuttamassa uutuuttaan vielä harmaiden tiilijulkisivujen taakse. Kauniina kesäpäivänä alue täyttyy läheisille saarille suuntaavista turisteista – niin, ja kauluspaitaisista espanjalaisarkkitehdeistä tutustumassa kaupungin uuden asuinalueen arkkitehtuuriin. Säpinää löytyy.

Tänään oli kuitenkin hiljaista. Vain muutama lokki onnistui saamaan äänensä kuuluviin työmaiden tasaisen äänivirran takaa.

Tässä muutama kuva kävelylenkkini varrelta.

Kukkaloistoa Kalasataman päiväkodin ja peruskoulun liepeillä.

Uunituoreita townhouseja naapuritontin tulppaanien säyyn

Kalasataman puiston urheilukenttä on koulu- ja päiväkotilasten ahkerassa käytössä

Näkymä Kalasataman puistosta REDIn suuntaan. Taustalla keskustelua herättänyt vaalea Majakka.

Sompasaaren pohjoispäädyn rakennustyömaa nostureineen

Mustikkamaan kupeesta voi matkaa jatkaa kaupunkipyörällä.

Kalasatamassa on viimeisen vuoden ajan ollut käynnissä Helsingin kaupungin taidemuseon, HAM:n järjestämä kuvataidekilpailu neljään eri kohteeseen sijoitettaviksi julkisiksi taideteoksiksi. Kilpailun tulokset julkaistiin nyt tiistaina 4.10.2016.

Yksi kilpailukohteista sijaitsee aivan uuden talomme nurkan takana, Capellanaukiolla. Voitto jaettiin kahden teoksen kesken. Alla olevassa kuvassa on pienoismalli toisesta voittaneista teoksista,  Pentti Kareojan, Aimo Katajamäen ja Marko Pullin ”Mustikkanaamio ja 9 supermustikkaa”.

Kilpailuun osallistuneet teokset ovat esillä Helsingin kaupungin info- ja näyttelytilassa Laiturissa (Narinkkatori) 22.10.2016 asti. Esillä on muiden ohessa kuvanveistäjä Pekka Kauhasen Vinsentinaukion kilpailun voittanut teos "Litistynyt houkka", josta alla olevassa kuvassa pieni yksityiskohta.

Kalasataman julkisen taiteen hankinnat rahoitetaan rakennuttajilta - myös meiltä - perityillä ympäristötaidemaksuilla. Pieni osa kustakin taideteoksesta on siten meidän itse rahoittama. Aika erikoinen ajatus, mutta silti totta.


Lisätietoja
Taidekilpailun näyttely Laiturin verkkosivuilla
Kalasataman taidekilpailu HAM:n sivuilla

Kymmenen vuotta sitten Kalasatamaa ei ollut.

Oli Sörnäisten ranta ja Sompasaari. Oli vilkas satama ja pari voimalaa, Suvilahti ja Hanasaari. Sitten jossain vaiheessa tuli metroasema, ja hetkeä myöhemmin ensimmäiset asukkaat.

Vaikka nykyinen Kalasatama tuskin on päässyt vielä vaipoistaan, on sen muodostamalla alueella takanaan värikäs historia. Viime vuosiin asti alue on ollut teollisuus- ja satama-aluetta. Se on ollut myös tärkeä energiantuotannon keskus.

Mennään ajassa pari sataa vuotta taaksepäin. Sörnäisten alue oli tuolloin, 1800-alussa vielä lähes asuttamatonta maaseutua. Tilanne kuitenkin muuttui vuosisadan edetessä. Vuonna 1812 neljän tuhannen asukkaan pikkukaupungista tehtiin kerta heitolla maan pääkaupunki. Puukaupunkia jatkuvasti uhanneen tulipalovaaran vuoksi tehtaat määrättiin vuonna 1825 siirrettäväksi kaupungin ulkolaidoille, jonne nykyinen Kalasataman alue tuolloin kuului. Sörnäisten alue muuttui tehtaiden myötä nopeasti maaseudusta teollisuusalueeksi. Alueelle rakennettiin pian myös silloisissa oloissa suuri ja moderni satama.

Toinen suuri muutos alueella tapahtui 1800-luvun loppupuolella raideliikenteen myötä. Ensimmäinen rautatie oli otettu Suomessa käyttöön Helsingin ja Hämeenlinnan välillä vuonna 1862. Vain kaksi vuotta myöhemmin avattiin jatkolinja Pasilasta Sörnäisiin. Sörnäisten rantaan kehittyi kantakaupungin laajin yhtenäinen teollisuusalue, kun rautatie- ja satamaliikenne 1860-luvulla kohtasivat. Satamassa voitiin ensimmäisenä Suomessa purkaa laivan lasti suoraan junavaunuihin ja päinvastoin.

Sörnäisten alueella oli 1800-luvun lopulla villi maine. Viina, prostituutio ja väkivalta liittyivät sen ajan satamiin. Merimiehet olivat pitkään maissa ja satama-alueiden työväestö maalta muuttaneita ja kouluttamattomia. Alueella syntyi 1800-luvun lopulla myös alkuperäinen stadin slangi, jonka sanastossa sekoittuu paitsi suomen ja ruotsin kieltä myös venäläisiä ilmaisuja ja vaikutteita muistakin kielistä.

Alueen kehitystä edisti öljysataman perustaminen Sörnäisten rantaan vuonna 1889. Pian tämän jälkeen sai alkunsa Helsingin keskitetty energiantuotanto. Suvilahteen rakennettiin 1900-luvun alussa kaupungin ensimmäiset sähkö- ja kaasulaitokset. Suvilahden voimaloiden rakennukset suunnitteli arkkitehti Selim A. Lindqvist, joka oli jugend-arkkitehtuurin keskeisiä nimiä Suomessa. Hänen suunnittelemiaan ovat useat Helsingin keskustan rakennukset sekä esimerkiksi Hietalahden kauppahalli.

Suvilahden voimalaitos 1930-luvulla.

Sörnäisten satama toimi 1900-luvulla vilkkaana tuontisatamana, mutta myös matkustaja-, kontti- ja kalastussatamana. Satama-alueen läheisyydessä oli myös kalasäilyketehtaita. Satama-aluetta laajennettiin voimakkaasti 1960-luvulla, ja parhaimmillaan myös matkustaja-autolautat kulkivat Sörnäisistä.

Energiateollisuuden kannalta suuri muutos alueella tapahtui 1970-luvun alkupuolella, kun Hanasaareen rakennetut kaksi uutta voimalaitosta otettiin käyttöön. Suvilahden voimalaitos tuli tarpeettomaksi, minkä jälkeen rakennukset toimivat kahden vuosikymmenen ajan uuden energialaitoksen henkilökunnan liikuntatiloina. Uuden elämän vanha voimalaitos sai vasta vuonna 2007, kun alue otettiin kulttuurin ja taideteollisuuden käyttöön. 

Satamatoiminta Sörnäisten alueella loppui 2008, kun satama siirrettiin Vuosaareen. Alueen vanhasta toiminnasta on viimeisenä muinaismuistona jäljellä enää viimeisiään vetelevä Hanasaaren hiilivoimala.

Alue oli valmis uuteen aikakauteen. 

Pian rakennushankkeeseen lähtemisen jälkeen, vajaa vuosi takaperin, postiluukusta kilahti kummallinen maksulappu:  ympäristötaidemaksu. Hieman hämmentyneinä maksoimme laskun ja jäimme odottamaan, mitä sen jälkeen tapahtuisi.

Tapahtui ainakin Kuukkeli. Muutama viikko sitten nimittäin löysi eräs suuri kokoinen lintu tiensä parin sadan metrin päähän rakennustyömaastamme. Siihen se jämähti, kadun kulmaan. 

Kuukkeli on kuvanveistäjä Villu Jaanisoon tekemä tilausteos. 

Hieman Kuukkelin saapumisen jälkeen sain tietää muistakin alueelle suunnitelluista taidekohteista, jotka me asukkaat rahoitamme ympäristötaidemaksuillamme. Kuulin, että kalastajien suosimaan paikkaan, Mustikkamaata vastapäätä on tulossa taideteos, jonka valitsemiseksi on parhaillaan käynnissä taidekilpailu. Kilpailun kohteena on muitakin Kalasataman kohteita. Kaksiosaisen taidekilpailun toinen vaihe päättyy syksyllä 2016.

Ympäristötaidemaksun maksaminen rakennushankkeen kaiken muun rahankulun jatkoksi tuntui järjettömällä. Nyt Kuukkelin tavanneena en pidä hommaa enää yhtään niin hölmönä. Ympäristötaiteen ja siitä perittävän maksun tavoitteena on asukkaiden viihtyvyyden lisääminen niin alueen rakentamisaikana kuin alueen valmistuttuakin. Ympäristötaiteella pyritään vaikuttamaan myös uuden alueen identiteettiin ja imagoon.

Ympäristötaide rahoitetaan rakennuttajilta perittävällä maksulla, jonka määrä on 10 euroa per kerrosneliömetri. Vuoden 2013 loppuun mennessä ympäristötaidemaksuja oli kertynyt jo 938 781 euroa. Vastaavanlainen maksu on käytössä myös Arabianrannassa ja Kruunuvuorenrannassa.

Ympäristötaidemaksun avulla toteutetaan pysyvää ja väliaikaista ympäristötaidetta sekä erilaisia tapahtumia. Ympäristötaiteesta n. 70 % on pysyvää. Teosten toivotaan luovan Kalasatamaan ainutlaatuista identiteettiä ja tarjoavan uusia näkökulmia niin alueen asukkaille kuin muille kaupunkilaisille.

Kalasataman ympäristötaide on tarkoitettu kaikille. Julkisilla katualueilla, puistoissa ja aukioilla on runsaasti paikkoja taiteelle ja tapahtumille. Taiteesta voi myös nauttia monin tavoin: veistos voi toimia istuimena tai kadun pinta olla taiteilijan suunnittelema.

Ympäristötaide ei rajoitu kuvataiteeseen, vaan maksulla toteutetaan myös yhteisöllistä taidetta. On vaellusnäytelmää, raksatanssia, gospeltyöpaja ja muita taidepajoja.

Ei ollenkaan hullumpi juttu.

Lisätietoja:

Uutta Helsinkiä
Kalasataman taidekilpailu

Eilen, kesäisenä sunnuntaipäivänä onnistuimme yhdistämään kolme asiaa: siltakatselmuksen, pizzalounaan ja vierailun Korkeasaaren eläintarhassa. Mieheni teki siinä sivussa vielä visiitin rakennustyömaalle ja muutaman kilometrin pyörälenkin.

En tiedä, mikä päivän ohjelmanumeroista oli vaikuttavampi, alueemme uudet ulottuvuudet vai karhun kellahtaminen selälleen. Se kuitenkin on varmaa, että keskiviikkona avattu Isoisänsilta on kertalaakista muuttanut Sörnäistenniemen aluetta hyvinkin merkittävästi. Ainakin näin kesäaikaan. Porukkaa oli kuin aurinkoisena päivänä kauppatorilla. Autiosta rakennusalueesta oli tullut elävä, merellinen alue. Onnistuin kuitenkin ajoittamaan kameran räpsäyksen hetkeen, jolloin silta oli lähes tyhjä.

Ostimme jo viime keväänä kausikortit Korkeasaaren eläintarhaan. Työmaalta kun on eläinsaarelle vain muutaman minuutin kävelymatka.

Yksi Kalasataman houkuttimista oli ainakin meidän osaltamme alueen läheinen yhteys paitsi keskustaan myös Mustikkamaan luontoalueille ja Korkeasaareen. Naapuritrattoriassa nautitun pizzalounaan jälkeen suuntasimme visenttien, karhujen ja kissaeläinten maailmaan.

Niin, meren läheisyydessä tulee - entä sitten? Kummalliseksi jutun tekee kuitenkin se, että nykyäänkin asumme meren lähituntumassa, mutten ole kiinnittänyt tuulioloihin sen kummemmin huomiota. Kalasatama näyttäisi pikemminkin sijoittuvan  saariston suojaan, ei mitenkään suoraan altistuneena Suomenlahden tuulille. 

Sääilmiötä selvittääkseni olen perehtynyt tuuleen syntyyn. Välillä ilma liikkuu vauhdilla ja toisinaan seisoo paikallaan. Miksi ihmeessä?

Tuuli on maanpinnan suuntainen ilmavirtaus, jonka perimmäisinä syinä ovat aurinko, alueiden erilaisuudet ja näiden kahden aikaansaamat erot ilmanpaineessa. 

Aurinko lämmittää erilaisia alueita eri tavalla, esimerkiksi mantereet lämpenevät päivällä merialueita nopeammin. Myös erilaiset pinnat lämpenevät eri tavalla. Alueiden väliset erot aiheuttavat eroja myös ilmanpaineeseen. 

Jos paine on alueella vakio, siellä on tyyntä. Mitä suurempi paine-ero on eri paikkojen välillä, sitä kovempi tuuli. Ilma virtaa korkeamman paineen alueelta matalamman alueelle päin. Koska kylmempi meri-ilma on raskaampaa kuin lämmin mannerilma, voimistuu tuuli voimistuu päivällä erityisesti rannikkoalueilla.

Takaisin Kalasatamaan. Mereltä tuleva kylmempi ilma kohtaa rannikon lämpimämmän ilman, jolloin syntyy tuuleksi kutsumamme ilmavirtaus mereltä maalle? Näin siinä epäilemättä käy. Merituuli ei kuitenkaan yksistään selitä eroa Kalasataman ja muiden rannikkoalueiden välillä. Syyn on löydyttävä jostain muualta. 

Paikallistasolla tuuleen vaikuttavat monet eri tekijät. Vaihtelu on monen asian summa, johon vaikuttaa esimerkiksi maaston rosoisuuden muuttuminen. Saaristo, yksittäiset saaret ja niemet lisäävät rosoisuutta, kuten myös maaston muodot, pinnan laatu ja peitteisyys vaikuttavat lähellä maanpintaa olevaan tuulen ja sen luonteeseen. 

Syy Kalasataman voimakkaaseen paikallistuuleen on maallikon minitutkimuksen perusteella pinnanmuodoissa ja korkeuserojen vaihtelussa lähialueiden välillä sekä ennen kaikkea, alueen rakentamattomuudessa. Kalasatamassa on vielä laajalti rakentamattomia alueita. Saaristo vaikuttaa omalta osaltaan, Sörnäisten ja Kallion kaupunginosien suuntaan myös korkeusero suhteessa merenpintaan kasvaa. 

Sompasaaren rakentaminen on vielä alkutekijöissään. Alueen rakentamisella voi olla hyvinkin suuri vaikutus alueen tuulioloihin. Aika näyttää, miten tuulioloille alueen rakentamisen seurauksena käy. Tyyntyvätkö tuulet vai saammeko tulevinakin kesinä nauttia merituulen viilentävästä vaikutuksesta?

Eilen illalla pääsimme tutustumaan tuleviin naapureihimme. Kadun toisella puolella olevassa Kipparintalossa on viime kesästä asti asunut 14 kehitysvammaista, ja meille Fiskarin Brygan rakennuttajille tarjoutui tilaisuus vierailla heidän uudessa kotitalossaan. 

Vierailulle oli lyöty alkutahdit perustajaisjuhlissamme. Kauniina elokuisena iltana juhlimme tontillamme talojemme perustusten valmistumista. Projektinjohtajamme, rakennusmestari Nuutinen oli järjestänyt meille rakennuttajille unohtumattoman hienot kestit valkoisine liinoineen, cateringeineen ja jättiläiskatkarapuineen kaikkineen. Kemut kruunasi Merry Ladies -lauluyhtyeen  huikean hieno esiintyminen lämpimässä kesäillassa. 

Merry Ladies perustajaisjuhlissamme elokuussa

Palkkiota eivät iloiset leidit esiintymisestään pyytäneet, mutta sen sijaan saimme valita  hyväntekeväisyyskohteen, jota kiitoksena Merry Ladiesin esiintymisestä tukisimme sopivaksi katsomallamme tavalla. 

Valintamme osui naapurissa olevan Kipparintalon asukkaisiin, joista ensimmäiset olivat muuttaneet uuteen kotiinsa juuri perustajaisten alla. 

Kipparintalo on kehitysvammaisille rakennettu talo, jossa on 14 vuokra-asuntoa sekä yhteiset oleskelutilat. Talo on saanut alkunsa tulevien asukkaiden vanhempien aloitteesta, ja rakennettu yhteistyössä S-Asuntojen ja Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston kanssa. Jokaisella asukkaalla on oma koti keittiöineen ja kylpyhuoneineen, minkä lisäksi talossa on yhteiset tilat. Talossa on henkilökunta paikalla 24/7. 

Kipparilaiset saivat itse esittää meille toivomuksen lahjoituksen sisällöksi. Toivomukseksi ilmoitettiin CD-soitin, joka sijoitettaisiin talon yhteisiin tiloihin. 

Eilen oli ohjelmassa CD-soittimen luovuttajaiset. Meidät otettiin vastaan suurella lämmöllä. Tarjolla oli kahvia, suolaista ja makeaa. Lapsille oli mehua. Pääsimme vierailun aikana tutustumaan paitsi talon asukkaisiin myös kahden asukkaan omiin koteihin.

Asukkaiden parvekkeilta oli näkymät tuleviin koteihimme. Saimme vierailun aivan uuden kuvakulman hankkeeseemme. 

Näkymä Kipparintalon parvekkeelta

Kalasatamassa tavoiteltu yhteisöllisyys on meidän kirjoissamme saanut aivan uuden ulottuvuuden. Nyt vain odotamme, että jossain vaiheessa pääsemme ihan oikeasti muuttamaan uusien ystäviemme naapuriin. 

Kipparintalosta löytyy lisätietoja Savulaiset ry:n nettisivuilta. 

Merry Ladies -lauluyhtyettä ei voi liikaa suositella. Aivan huikea oli heidän esiintymisensä perustajaisjuhlissamme. Lisätietoja löytyy Merry Ladiesin facebook-sivuilta.

Eilen tein visiitin työmaalle katsomaan rakennustöiden vaiheita. Samalla käytin tilaisuuden hyväksi ja tein pienen kävelylenkin kaunissa syysilmassa. Kohteena tällä kertaa olivat lähikorttelit ja niiden piha-alueet.

Valmiista pihoista lähimpänä omaa pihaamme on kaksi miellyttävää korttelipihaa, jotka kulkevat nimillä Junk ja Stuuvari. Meidän talomme sijaitsee Fiskarin eli kalastajan korttelissa. Alueelta löytyy lisäksi korttelit esimerkiksi nimillä Dirika, Kippari, Duunari, Stevari ja Trokari.

Stuuvarin korttelipihan pysyviin asukkaisiin kuuluu tämä possu

Kortteleiden kummalliset nimet ovat osa Kalasatamassa elvytettyä kortteleiden nimeämisperinnettä, joka on 1900-luvun vaihteessa ollut käytössä Helsingin keskustassa. Sörnäistenniemellä kortteleiden nimiksi on valittu eri ammattinimikkeiden slangisanoja. Tämä on sinänsä loogista, koska satama-alueet ovat perinteisesti olleet slangin rikkainta esiintymisaluetta. Stadin slangin väitetäänkin syntyneen nimenomaan Sörnäisten satama-alueilla.

Asukkaiden näkökulmasta yhteispihojen ilmentämän korttelikeskeisyyden voi ajatella keinoksi vahvistaa yhteisöllisyyttä. Saman korttelin asukkaita yhdistää kuuluminen johonkin tiettyyn, korttelin nimen perusteella määriteltyyn yhteisöön.

Stuuvarin korttelin yhteispiha

Korttelipihoja ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain korttelin omien asukkaiden käyttöön, vaan pihoilla voivat viettää aikaa myös alueen muut asukkaat. Pihoista huolehtii kaupungin oma palveluyhtiö Kalasataman Palvelut Oy, jonka osakkaiksi myös Fiskarin Brygan tulevien asukkaiden on tullut liittyä.

Korttelipihojen yhteisyys tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi lapset voivat vaihdella leikkipaikkoja. Kipparin lapset voivat käydä leikkimässä Fiskarin korttelipihalla ja toisena päivänä Dirikan lapset voivat vierailla Trokarin pihalla. Yhteydet alueen muihin asukkaisiin syntyvät luonnollisella tavalla, kun kaikki ovat kotonaan missä korttelissa tahansa.

Melkein kaikissa kortteleissa asukkailla on lasitettuja parvekkeita tai terassipihoja korttelipihalle päin. Käytännössä se tekee korttelipihoista ainakin kesäaikaan eläviä kaupunkitiloja. Samalla korttelipihalla on yleisesti eri tyyppistä asumista, esimerkiksi kerrostaloja ja townhouseja sanassa korttelissa.

Junkin korttelipiha

Kävelyretkeni viimeisenä etappina oli Fiskarin kortteli ja meidän työmaa. Edellisestä käynnistäni oli jo vierähtäny tovi, ja olin odottanut ripeää etenemistä. Olikin pienehkö pettymys, kun mitään kovin suurta harppausta ei työmaalla ollut tässä välissä tapahtunut. Jonkinmoista edistystä oli kuitenkin tapahtunut katolla, jossa neljännen kerroksen sisätilat olivat muotoutumassa. Tässä pari kuvaa.

Yhdelle se on ihmiset. Toiselle se on tunne. Jollekin se on sisustuskohde, tila jatkuvassa muutoksessa. On niitäkin, jotka muokkaavat sillä omaa yksityistä tai julkista kuvaansa.

Joihinkin paikkoihin - kaupunkeihin, asuntoihin ja asuinalueisiin - sitä luo välittömästi kiintymyssuhteen. Toisaalla ei asunto tunnu kodilta, vaikka asuisi siellä kuinka pitkään. Sydämessä sen tuntee, luissa ja ytimissä. Sitä on kotona, tai sitten ei.

Asuin 2000-luvun alkupuolella vuoden Roomassa. Lentäessäni sinne välilaskulla Lontoosta vieressäni istui roomalainen tyttö, joka oli palaamassa opintomatkalta Irlannista. En koskaan unohda sitä onnea, joka tytöstä huokui hänen julistaessaan, kuinka onnellinen oli palatessaan kotiin, maailman ihanimpaan kaupunkiin.

Rooman Trasteveren alueen pikkukujilla voi aistia kaupungin historiaa.

Olen asunut elämäni aikana lukuisissa eri osoitteissa, useassa eri kaupungissa ja monessakin maassa. Palan itsestäni olen jättänyt niistä jokaiseen. Ehkä suurin pala minusta jäi juurikin Roomaan, jonne olen kehittänyt kroonisen ikävän. Rooman vuoteni jälkeen jaan varauksetta roomalaisen tytön lämmön ja rakkauden ikuista kaupunkia kohtaan. Nautin ihmisvilinästä, historian kerroksellisuudesta ja siitä lämpimästä tunnelmasta, joka minut saa siellä valtaansa. Siellä on aina kotona.

Yksi suurimpia kysymysmerkkejä minulle talohankkeessamme on, muodostuuko Kalasatamasta ja siellä sijaitsevasta nelikerroksisesta townhouse-rakennelmasta meille ihan oikea koti. Miltä tuntuu asua uudella asuinalueella, jonka ainoa historianlehti liittyy teollisuuteen ja vanhaan satamaan? Uudessa talossa, jossa ei vahingossakaan voi olla sitä vanhan talon tunnelmaa, joka on aiemmissa asunnoissani ollut hyvinkin tärkeä osa kotia?

Kalasatama on vanhoja voimaloita lukuunottama kokonaisuudessaan 2010-luvulla rakennettu.

Minulle koti on turvapaikka. Tila, jossa voi vain olla. Rauhassa, katseilta suojassa, mutta silti lähellä kaikkea. Latautumassa, rauhoittumassa.

Vain aika näyttää.

Vanhaan kaupunginosaan muuttavalla on yleensä varsin selkeä käsitys tai ainakin mielikuva siitä, millaiseen paikkaan tuleva koti tulee sijoittumaan. Töölö, Kallio, Kamppi, Kruununhaka - jo nimi luo mielikuvaa omanlaisestaan kaupunkikuvasta. Uuteen, vasta kehittymässä olevaan kaupunginosaan muuttavan sen sijaan voi olla hyvin vaikea hahmottaa, millainen tulevasta asuinalueesta lopulta tulee.

Alueen tulevana asukkaana minulle on muodostunut kuva Kalasatamasta toisaalta yhteisöllistä asumista tavoittelevana kaupunginosana ja toisaalta älykkäiden sähköverkkojen ja asukaslähtöisten kokeilujen mallialueena.

Kalasatamassa on lanseerattu erilaisia, edistyksellisiä tavoitteita eteenpäinvieviä hankkeita. On fiksua kaupunkia, fiksua työtä ja oppimista sekä älykästä kaupunkia. Syksyllä 2013 sai alkunsa Fiksu Kalasatama -hanke. Kalasatamasta on tarkoitus tehdä älykkään kaupunkirakentamisen mallialue, Helsinki Smart City - kaupunki, jossa ihmiset viihtyvät eikä ympäristöä tuhota. Resursseja säästämään on otettu avuksi uutta teknologiaa. Jo nyt Kalasatamassa on toiminnassa kaupungin omistaman yhtiön, Kalasataman jätteen putkikeräys Oy:n toteuttama jäteputkijärjestelmä. Kalasataman Palvelu Oy puolestaan hallinnoi korttelipihoja, muita yhteiskäyttöisiä tiloja, maanpäällisiä parkkialueita ja alueportaalia, Fisuverkkoa.

Yhtenä tavoitteena on esimerkiksi tarjota kaupunginosan asukkaille tunti lisää aikaa älykkäiden palveluiden avulla. Ajan säästöön pyritään sujuvan liikenteen, logistiikan ja toimivien lähipalveluiden avulla. Tällä hetkellä tämä kaikki tosin kuulostaa varsin kaukaiselta ottaen huomioon, että toistaiseksi ainoa julkinen liikenneväline alueella on metro. Tulevaisuus on onneksi jotain aivan muuta.

Kalasatamassa lanseeratut konseptit kuulostavat asukkaan näkökulmasta houkuttelevilta. Ajatuksena on, että älykkäässä kaupungissa on töitä mahdollista tehdä kotona, työpaikalla tai esimerkiksi muissa tiloissa kaupungilla. Yhtenä ideana on alueen tilojen joustava käyttöönotto. Esimerkiksi taloyhtiön kerhohuoneeseen voi tulevaisuudessa perustaa start-upin tai vieraskielisen opintopiirin. Myös koulun tilat avautuvat oppituntien jälkeen koko kaupunginosan käyttöön.

Kalasataman rakenteilla olevan koulurakennuksen tiloja pääsevät tulevaisuudessa käyttämään muutkin kuin lapset.
  

Yksi merkittävä osa älykästä Kalasatamaa on kansainvälisestikin merkittävä, Suomen ensimmäinen älykkäiden energiajärjestelmien mallialue. Siihen kuuluu mm. älykkäät, uusiutuvia energiamuotoja hyödyntävät energiajärjestelmät, Suvilahden aurinkovoimala, kodin etäohjauspalvelu ja yhteiskäyttöiset sähköautot. Fiskarin ja Fregatin kortteleiden kerrostaloissa on esimerkiksi käytössä veden ja energiankulutuksen ohjaus- ja raportointijärjestelmä, jossa asukkaat saavat reaaliaikaisen tiedon siitä, paljonko vettä ja sähköä huoneistossa kuluu. Älykkäät energiajärjestelmät -hankkeessa ovat mukana  Helen, ABB, Helen Sähköverkko ja Fingrid.

Fiskarin korttelin kerrostalorakennus, taustalla Hanasaaren voimalaitos

Myös alueen asukkaat ja työntekijät on otettu mukaan innovoimaan uutta, älykästä kaupunginosaa. Hankkeeseen kuuluu Nopeiden kokeilujen ohjelma, jonka ensimmäinen kierros on auki 30.10.2015 asti. Teemoina uudenlaiset kaupunkitilat, tilojen yhteiskäyttö ja yhteisöllisyys sekä resurssiviisas energiakäyttäytyminen. Ohjelmaan valitaan 3-5 kokeilua 30 000 euron kokonaishankintamäärällä. Aiheesta lisää Fiksu Kalasatama -nettisivuilla.

Suurelle osalle ohikulkijoista Kalasatama on vielä pitkään iso työmaa täynnä pölyä ja meteliä. Se onkin metrolla ohi kiitävien kansalaisten aivan perusteltu kuva rakenteilla olevasta uudesta kaupunginosasta. REDIn työmaa muokkaa näkymää vielä usean vuoden ajan.

Tulevina asukkaina näemme alueen hieman toisin silmin. Olemme viime viikkojen aikana käyneet useaan otteeseen kiertelemässä uusilla kulmillamme. Pyörällä, kävellen tai juoksukengät jalassa. Joka kerta olemme yhä enemmän ihastuksissa tulevaan asuinalueeseemme. Talomme kulmilta näkyy niin Mustikkamaalle, keskustaan kuin Sörnäisten suuntaankin. Suvilahteen on muutaman minuutin kävelymatka. Teurastamoon pari minuuttia enemmän. Sieltä löytyy Jädelino, maan paras jäätelöbaari, ja paljon paljon muuta. 

Uuden kaupunginosan kulmilla kävellessään aistii vielä vanhan sataman läsnäolon. Vanhoja laivoja on jätetty luomaan tunnelmaa. Moderni kaupunkisuunnittelu kohtaa vanhan satama-alueen jäänteet. 

Näkymä Parrulaiturilta keskustan suuntaan

Mitä enemmän alueella kuljemme, sitä enemmän olemme vaikuttuneita myös alueen kaupunkisuunnittelusta. Alueen talot ja korttelit ovat kauttaaltaan hyvin ja asukasystävällisesti suunniteltuja. Mielenkiintoisia yksityiskohtia löytyy kaikkialta. 

Korttelipuutarha Sörnäistenniemellä

Alueen eteläosan Parrulaituri on tulevaisuuden kohtaamispaikka siinä missä REDIn tuleva kauppakeskuskin. Parrulaiturin ja REDIn väliin rakennetaan Kalasataman puisto, johon tulee myös leikkipaikka lapsille.

Parrulaiturin portaat Isoisänsillan suuntaan katsottuna. Fiskarin kortteli näkyy taustalla.

Merellisyys on Kalasatamassa läsnä aivan joka puolella. Jos ei muuten, niin ainakin kovina tuulina, jotka ajoittain tuovat mieleen Lauttasaaren rannat. Sunnuntaisella kävelyretkellämme törmäsimme myös kalastajiin talomme kulmilla. Kuultiin, että merestä saa kuhaa.

Kotimme kulmilta vastapyydetty kuha