Vihdoin olemme taas päässeet lempiaiheeseeni, suunnitteluun – eikä ihan minkä tahansa suunnitteluun, vaan terassien suunnitteluun. Viime aikoina olemme talossa tehneet lähinnä pieniä viimeistelytöitä, mutta nyt päästään asiaan. Tavoitteena on saada terassilautojen avulla aikaiseksi hieman alla olevan kuvan kaltaista tunnelmaa. Toki meidän sijaintimme on urbaani ja etäisyys naapurin hieman läheisempi, mutta kuitenkin. 

Yksi suurista syistä keskusta-asumisen hylkäämiseen oli halu siirtyä omista sisätiloista omiin ulkotiloihin. Toistaiseksi tuo mahdollisuus on ollut lähinnä teoreettinen. Ulkoalueemme eivät ole olleet missään kovin houkuttelevassa kunnossa – itse asiassa täysin viimeistelemättömiä vielä, ja jos en sanoisi, harkkomuureineen ja sähköjohtoineen lähestulkoon luotaantyöntävän kammottavia.

Lienee selvää, että odotamme terassien valmistumista kuin REDIä konsanaan. Uskon sen mullistavan asumisemme uudemman kerran. Viimeksi sen teki Isoisänsilta, joka toi Mustikkamaan aarteet omien jalkojen ulottuville. Nyt noihin ulkoalueisiin pitäisi saada hieman alla olevien kuvien fiilistä. 

Terassisuunnitelmat ovat meillä olleet valmiina jo aikapäiviä sitten. Kunnianhimoiseen kokonaisuuteen kuuluu ulkoalueita joka kerroksessa, katolla vielä kaksin kappalein. On valkoista koristekiveä, istutuslaatikoita, ulkoallasta ja ties mitä. Olen esitellyt suunnitelmia kirjoituksessani Piha, kattoterassi ja kesakeittiö - terassisuunnitelmat osa I.

Suunnitelmat ovat matkan varrella hieman eläneet. Valkoisesta kivestä emme ole luopuneet. Sitä on tulossa kapea siivu lattian ja seinien liitoskohtaan. Suunnitelmiin merkitty ja 2. kerroksen pihalla käytettävä 145 mm leveä terassilauta on kuitenkin vaihtunut kattoterassilla 198 mm leveäksi, jykeväksi terassilankuksi. Kattoterassin lähes 3,5 metriä korkeat muurit puolestaan verhoillaan alla olevan kuvan mukaisella salmiakkirimalla. 

Laudoitukset ja rimat asennetaan kaikkialla pystysuoraan.  Inspiraatiota olen hakenut kahdesta hyvin erilaisesta kohteesta – Helsingin yliopiston Tiedekulmasta ja Allas Sea Poolista.

Allas Sea Pool (vas.) ja Helsingin yliopiston Tiedokulma (oik.)

Ennen kuin päästiin puita tilaamaan, oli puutyyppi kuitenkin valittava. Vaihtoehtoina olivat lämpökäsitellyt puulaadut, kestopuu ja suunnitelmiinkin merkitty lehtikuusi. Kaikilla näillä oli omat vahvuutensa. Kuten ennenkin tässä projektissa kiinnitimme valintaprosessissa huomiota erityisesti kotimaisuuteen, ekologisuuteen, ulkonäköön, ja toki myös hintaan. Yhtenä elementtinä mietimme myös terassin huoltoa. Meillä on tulossa terassilautaa niin paljon, sekä seiniin että lattiaan, ettemme pitäneet vaihtoehtona joka vuotista öljyämistä. Mahdollisimman huoltovapaa ratkaisu oli plussaa. 

Päädyimme lopulta kestopuuhun – ja kovan pohdinnan jälkeen vielä ruskeaan väriin. Toivomuksenamme on, että puu harmaantuisi mahdollisimman nopeasti, mutta ennen harmaantumista ruskea puu on mielestäni kuitenkin jopa ihan hienon näköinen. Ideana kuitenkin on käsitellä lautojen pinta jollakin harmaantumista edistävällä aineella, mutta siitä hieman lisää myöhemmin näillä sivuilla.

Blogiyhteistyö: Kestopuuteollisuus ry

Rakennusprojektin aikana olen törmännyt lukuisia kertoja tuotteisiin, joiden olemassaolon olen kyllä noteerannut, mutta joihin en ole kiinnittänyt kovin paljon huomiota. Puhumattakaan siitä, että olisin tuoteryhmän erilaisia tuotteita tai niiden laatua osannut arvioida.

Yksi näistä tuoteryhmistä on ilmanvaihtoventtiilit. Olen toki edellisiin asuntoihin tulo- ja poistoilmaventtiileitä hankkinut, mutta olen lähinnä ihmetellyt, miksi eri tiloihin tarvitaan erilaiset venttiilit. Uudessa asunnossamme on ilmanvaihto toteutettu myös tuloilman osalta ilmanvaihtokanavien välityksellä. Ovirakojen kautta tapahtuvaa tuloilma on käytössä vain wc- ja kylpyhuonetiloissa. Yhteensä venttiileitä meille tulee valtava määrä, 26 kpl.

Ilmanvaihtoventtiileiden toimittajaksi valikoitui Climecon. Ensimmäisen kerran törmäsin yrityksen nimeen jo ilmanvaihtosuunnitelmassa, jossa venttiileiksi oli speksattu Climeconin tuotteita. Toisen kerran kysyessäni sisustusarkkitehdiltamme esteettisesti sopivaa venttiiliä saunaan.

Climecon on kotimainen valmistaja, jonka tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa, Pihtiputaalla ja Kausalassa. Climeconin valikoimasta löytyy tuotteita niin asuntoilmanvaihtoon kuin ammattikeittiöihin, teollisuus- ja liiketiloihin sekä kouluihin ja päiväkoteihin.

Kuvassa Climeconin seinään asennettava tuloilmaventtiili CLIK 

Asuntoympäristössä ilmanvaihtoventtiileiden tulee täyttää kolme tärkeää kriteeriä. Esteettisyys, tehokkuus ja käytännöllisyys. Kattoon ja seiniin asennettavat laitteet ovat osa sisustusta, minkä vuoksi niiden pitää muodoiltaan ja väreiltään istua asunnon pintamateriaaleihin ja muuhun sisustukseen. Oleellista on myös helppo puhtaanapito ja se ettei tuote aiheuta likaisia jälkiä seinä- tai kattopintoihin. Lisäksi venttiileiden tulisi tehdä mahdollisimman tehokkaasti sitä, mihin ne on tarkoitettu. Venttiilit ovat ilmastoinnin tärkeimpiä elementtejä. Laadukkailla ratkaisuilla saadaan vedoton, hiljainen ja hyvin sekoittuva sisäilmasto

Pari viikkoa sitten kävin visiitillä Climeconin showroomillta Helsingin Herttoniemessä. Climeconin valikoimasta löytyy useita eri malleja sekä tulo- että poistoilmakanaviin asennettaviksi laitteiksi.

Värejä voi valita kunkin venttiilimallin omista vakioväreistä, muiden Climeconin tuotteiden värivalikoimasta tai melkein mistä tahansa värikartasta. Toki hintaan vaikuttaa se, onko kysymys vakioväristä vai erikseen tilattavasta erikoisväristä.

Kattoon asennettavien Rino-venttiileiden vakiovärit

Venttiilimallien ja värien valintaan vaikuttaa ilmanvaihtokanavan ulostulon sijainti. Osa venttiileistä on suunniteltu seinään asennettavaksi. Lisäksi Climeconilla on kattomalleja sekä tuloilma- että poistoilmakanaviin. Alla meille valitut venttiilit FINO, RINO, PINO ja CLIK.

Venttiilien värien valinta ei ollut ihan helppo homma. Lopulta päädyin siihen, että seinä- ja kattomaalia sävyltään lähellä olevaa valkoista vakioväriä käytetään pienemmissä tiloissa, kuten makuuhuoneissa ja wc-tiloissa. Mustaan lautaseinään ja keittiön kattoon valitsimme sähkökalusteisiin hyvin sointuvat mattamustat venttiilit. Neljännen kerroksen sauna- ja kylpyhuonetiloissa venttiilit ovat lämpökäsitellyllä puupinnalla, johon sopivimmalta tuntuivat grafiiitinharmaat venttiilit. Eteiseen ja 2. kerroksen tehostesävyisiin kattoihin valitsimme katon väriä lähellä olevan värin, jonka uskoisin toimivan myös eteisen betoni- ja viilupintojen läheisyydessä. 

Blogiyhteistyö: Climecon Oy

Kuvat: Climecon Oy

Tulikiven Espoon tehtaalta tihkuvien tietojen ja valokuvien mukaan keittiötasojen ja saarekkeen osat ovat valmistumassa.

Seinustan viereen tuleva taso odottamassa aukotukseen pääsyä

Vasta viikon päästään näitä tasoja ihmettelemään livenä talomme keittiössä, mutta kärsimätöntä auttavat kummasti kuvat valmistumassa olevista tasoista. Tasojen ja saarekkeen eri osat olin edellisviikolla käynyt valikoimassa Tulikiven tehtaalla. Alla olevassa kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleiseen päätyyn valitsemani laatta.

Alla olevassa kuvassa sovitetaan yhteen yllä olevan kuvan laatasta leikattuja osia jiirikulmineen. Kuvassa saarekkeen olohuoneen puoleinen pääty ja saman puolen taso.

Ennen jiirikulmien sovitusta osat oli leikattu oikean mittaisiksi ja hiottu. Sen jälkeen saarekkeen osat sovitettiin yhteen. Alla olevissa kuvissa pätkä valmiiksi leikattua saarekkeen tasoa hiontapöydällä, jiirikulmien sovitusta ja saarekkeen pääty valmiiksi leikattuna.

Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa ennen tason saamista lopulliseen sijoituspaikkaansa. En kuitenkaan uskaltanut ottaa asennusta vielä tälle viikolle. On parempi antaa lattian käsittelyaineiden kunnolla kovettua ennen tason, lasien ja muiden jäljellä olevien massiivisten elementtien asennusta.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Kuvat: Tomi Huovinen

Kuten olen blogissani useaan kertaan todennut, keittiötason valinta on ollut yksi haastavimmista sisustuksellisista valinnoista koko hankkeessamme.

Nyt tuo pitkään harkittu valinta on tehty. Päätös on yllätys, jopa itselleni.

Finaaliin päässeet kolme vaihtoehtoa, joista yksi on kvartsi ja kaksi marmoria.

Vielä pari viikkoa sitten etsin kvartsitasoa. Kävin läpi lähes kaikki mahdolliset valmistajat ja kiertelin eri keittiöliikkeissä malleja katsomassa. Kirjoittelin sähköpostia ja soittelin suomalaisille tason valmistajille.

Lopulta löysin itseni Tulikiven Espoon studion takapihalta ja olin myyty. Olin lähtenyt katsomaan kvartsitasoja, mutta eksyin raiteilta. Niin, eikä takaisin ollut enää tulemista. Vaikka luulin valitsevani tasoa, minusta tuntui kuin olisin ollut taideteosta valitsemassa.

Ennen kuin paljastan valintaamme, mennään hieman taaksepäin. Pieneen italialaiseen kaupunkiin Toscanan maakunnan pohjoisosassa. Siellä aloitettiin erityislaatuisen vaalean kiven louhintatyöt parisen tuhatta vuotta sitten.

Carraran marmorilouhokset näkyvät kuvassa vaaleana; taustalla siintää Välimeri. 

Alueella louhittua materiaalia on vuosien varrella käytetty paitsi kodeissa myös esimerkiksi Michelangelon veistoksissa ja useissa julkisissa rakennuksissa, meillä Suomessa Finlandia-talossa.

Niin, paikka on tietysti Carrara, mutta emme kuitenkaan valinneet Carraran marmoria. Toki samalta paikkakunnalta valitsemamme marmorikin on peräisin. Valintamme on juovikkaampi kuin tuo, maailman ehkä tunnetuin marmorilaatu.

Kuva juovikkaan vaalean marmorin louhos.

Marmoria sen kuitenkin on oltava. Kaikesta epäkäytännöllisyydestään ja herkkyydestään huolimatta en millään voinut valita mitään muuta. Ajattelen, että jos ruotsalaiset ja italialaiset käyttävät marmoria keittiötasoinaan, niin miksen myös minä. Tuleehan se varmasti elämään ajan kanssa, mutta niin on tarkoituskin.

Niin, miltä se valittu marmori nyt sitten näyttää? Statuario Venatoksi sitä kutsutaan. Kysymys on itse asiassa siitä nimenomaisesta tasomateriaalista, jonka sisustusarkkitehtimme oli keittiöömme alunperin speksannut.

Keittiön värisuunnitelma sisustusarkkitehtimme pöydällä.

Minua valintamme hieman hymyilyttää. Viimeisimmät sisustukselliset valinnat talossamme ovat todellisia Suomi-Italia -kombinaatioita. Ensin päädyin pitkän harkinnan jälkeen suomalais-italialaisen liesituulettimen, joka on lähtöisin Marchen maakunnasta vain 15 kilometrin päässä viime kesäisen lomamatkamme reiteiltä. Muutama viikko myöhemmin päätin tilata suomalaiselta toimittajalta tason, jonka materiaali on kotoisin - niin tehän jo tiedätte mistä.

Sattumaahan tämä ei tietenkään ole. Jos kodin saisin perustaa sinne, minne kaikkein eniten haluaisin, olisi se tietysti Italiassa. Siellä kokkailisin vanhan kivitalon tunnelmallisessa keittiössä, valkoisella marmoritasolla italialaisen puheensorinan kuuluessa jossain taustalla. Ehkäpä pohjimmainen toiveeni on, että osa tuosta tunnelmasta tulisi moderniin kotiimme valitsemamme tason mukana.

Blogiyhteistyö: Tulikivi Oyj

Taloomme on betonin, lasin ja maalattujen seinien rinnalle hieman pehmeämpänä elementtinä suunniteltu musta puuverhoilu. Sillä verhoillaan useampi sisäseinä, makuuhuoneen sängynpääty sekä työhuoneen yli 5 metriä korkea kirjahylly.

Edellisessä asunnossamme oli vastaavanlainen verhoilu, mutta valkoisena. Tuolloin ostimme hienosahattua lautaa, jonka työmaalla maalasimme valkoiseksi. Nyt kuitenkin toivoin löytäväni helpomman vaihtoehdon, jotta asennus voitaisiin toteuttaa ilman mittavaa maalausprojektia ja lautojen välisten rakojen mittausta. Se nimittäin helpottaisi merkittävästi asennuksen suorittavan mieheni työtaakkaa.

Lähdin etsimään valmiiksi maalattua, päätypontattua paneelia joko hienosahattuna tai muuten struktuuripinnalla. Puuverhoiluun käytetyn puun pinta ei saanut olla sileä kuten yleensä, vaan haimme mahdollisimman rouheaa pintaa.

Tavoitteena oli löytää musta sisustuspaneeli joko hienosahattuna tai muuten struktuuripinnalla niin, että puun syyt näkyivät. Leveyttä paneelilla tuli olla 120 mm, mutta myös 145 mm oli vielä hyväksyttävissä.

Sisustusarkkitehtimme oli speksannut meille Siparilan Kajo-paneelin, jota kuitenkin löytyi vain valkoisena, eikä pinta muutoinkaan ollut mielestämme tarpeeksi elävä. Siparilalta löytyi paneeli myös struktuuripinnalla, joka olisi muuten ollut täydellinen, mutta mustan paneelin tuotanto meille sopivan levyisenä oli lopetettu. Ainoana vaihtoehtona olisi ollut helmiäisharmaan sävyisen paneelin maalaaminen mustaksi, mutta lopputuloksesta ei valmistaja uskaltanut antaa takuuta.

Siparilan struktuurimaalattu paneeli helmiäisharmaana

Googlasin ja selvitin, soitin ja ihmettelin, mutta tuntui kuin olisin hakannut päätä seinään. Kävin läpi kaikki rautakaupat ja sahat. Hienosahattua paneelia löytyi eri toimittajilta vain talon ulkopanelointiin tarkoitettuna. Ulkoverhoilussa paneelin profiili on kuitenkin väärä. Sisäverhoilun on tarkoitus näyttää laudoitukselta, ei talon ulkoseinältä.

Ylimpänä sisustuspaneelin profiili, alla ulkopaneeleiden profiileja

Kävin läpi myös erilaiset saunapaneelit, mutta niistäkään ei löytynyt ratkaisua asiaan.

Lopulta olisimme saaneet Siparilalta struktuuripintaista, 145 mm leveää paneelia puuvalmiina, jolloin olisimme kylläkin joutuneet itse käsittelemään paneelit. Toimitusaika venyi kuitenkin liian pitkäksi. Koko projekti tuntui epätoivoiselta.

Mutta sitten löysin Svarvarsin - puutavarakaupan Uusikaarlepyystä Pohjanmaalla. Siellä oli juuri sitä, mitä etsimme: mustaksi maalattua, hienosahattua, päätypontattua paneelia, jota oli saatavilla sekä 120 mm että 145 mm leveyksillä. Täydellistä! Seiniin valitsimme kapeamman paneelin, kirjahyllyyn ja osin myös sängynpäätyyn leveämpää sorttia.

Paneelit saapuivat tontille viime viikolla. Ne eivät ole erikoiskuivattuja, minkä vuoksi niiden pitää vielä viikon verran totuttautua talomme ilmastoon ennen asennusta. Parasta kuitenkin on, että paneelit ovat nyt olemassa. Puuverhoilu voidaan asentaa ilman mittavia maalaustöitä ja lautojen välisten rakojen mittaamista. Helpottaa (rakennus)mieheni elämää merkittävästi.

Linkit
Svarvars Trävaruhandel - hienosahattu sisustuspaneeli
Siparilan sisustuspaneelit

Pienen hiljaiselon jälkeen tilannekatsaus ja jotain kivaakin.

Eilen teimme iltamyöhään päätöksen, talon sisätilojen lopullisen ilmeen kannalta tärkeän sellaisen. Jo jonkin aikaa olimme pohtineet puulattian tilannetta. Meillä on ollut melkein alusta asti suunnitelmissa tanskalaisen Dinesenin douglaskuusesta tehty lankkulattia. 

Kuva: Dinesen

Budjettisyistä mietimme tässä jonkin aikaa kuumeisesti, vaihtaako lankut edullisempaan puulaatuun vai kenties jopa parkettin? Nyt se päätös sitten on tehty. 

Homma lähti etenemään alkuillasta, kun saimme projektinjohtajaltamme viestin. Dineseniltä oli ilmoitettu, että siellä oli sahalla tullut joku peruutus, jonka seurauksena saisimme nyt leveämpää lankkua kapeamman hinnalla. Tilaus vaan pitäisi laittaa menemään heti aamulla. Pieni tuumaustauko pidettiin perheen kesken, ja tilaus lähti menemään. Meille on nyt sitten tulossa puulattia Dinesenin 30 cm leveästä lankusta. 

Monta mutkaa tässä varmasti on matkassa ennen kuin lattia viimeisteltynä on jalkojemme alla tepasteltavana. Lattia kun kuuluu niihin viimeisiin asennettaviin. Kysymys ei myöskään ole ihan tavallisesta lankusta, vaan pintakin pitää vielä viimeistellä lipeällä, valkoöljyllä ja ties millä litkuilla. Vasta sitten lattia saa oikean värinsä. 

Lankkujen tilauksen jälkeen meillä on suuri määrä tavaraa jo odottamassa pääsyä työmaalle. Kaikki kattoon upotettavat valaisimet on hankittu, lattiamateriaalit Dinesenien myötä nyt myös kokonaan. Lattialaatat ovat jo lokakuusta asti odottaneet Laattapisteen varastossa työmaan etenemistä. Kiuas puolestaan on nököttänyt vanhempieni varastossa sekin jo kuukausia, vaikka taitaa kyllä olla viimeisten taloomme asennettavien vehkeiden joukossa. 

Työmaalla hommat etenevät verkkaiseen tahtiin. Ikkunat on nyt asennettu, märkätilojen pintavalut tehty ja odottelemme vesikaton valmistumista. Naapuritaloissa on sisätyötkin aloitettu. Meillä painiskellaan vielä oman asuntomme myynnin kanssa, joten sisätöiden osalta olemme ottaneet pienen aikalisän. Asustelemme vielä onnellisesti vanhassa asunnossamme, joten annamme itsellemme olosuhteiden pakostakin tässä tilanteessa pienen levähdystauon. Jotain pieniä seinänrakennushommia tässä on perheen miespuolinen henkilö kyllä suunnitellut toteuttavan, mutta niistä ehkä jossain vaiheessa lisää.

Dinesen
Douglaskuusi

Ajamme saksalaisella autolla, pukeudumme italialaisiin vaatteisiin, lomamatkat suuntaamme Espanjaan. Olisiko talonrakentamisessa sen sijaan mahdollista valita suomalaisia tuotteita ja palveluita?

Projektin alkuvaiheessa yksi talomme suunnittelun lähtökohdista oli siniristilippu tuotteiden yhtenä valintaperusteena. Miksi valitsisimme naapurimaassa valmistetun, kun Suomestakin saa hyvää kamaa?

Tässä vaiheessa projektia on kuitenkin pakko myöntää, ettemme ole onnistuneet tavoitteessamme kovinkaan hyvin. On käynyt hieman samoin kuin urheiluvaatteita ostettaessa. Puhumme kyllä pehmoisia kotimaisuuden vaalimisesta, mutta tosipaikan tullen suuntamme joukolla norjalaiseen jättihalliin ja palaamme kotiin kassit täynnä tuotteita pääasiassa muista Pohjoismaista.

Olen jo blogissani esitellyt vesikalustevalintojamme, vesikiertoisen takkamme ja hiilenkultaiset työhuoneen lamppumme. Harmillista kyllä, saksalaisia ovat joka ikinen tuote. Eikä se lopu siihen. Laatat ja kiinteät valaisimet ovat italialaisia, lattialankut tuodaan meille Tanskasta. Keittiön kodinkoneet ovat liesituuletinta lukuunottamatta saksalaisia, kuten näillä näkymin myös sähkökalusteet.

Kiinnitin huomiota samaan ilmiöön vieraillessamme viime kesänä erään suomalaisyrityksen uudessa ja modernissa pääkonttorissa. Uusi rakennus oli vaikuttava: lasikaiteita, modernia tekniikkaa, seinän kokoiset ikkunat ja upeat maisemat. Näimme toki vain pienen osan suurta kokonaisuutta, mutta ilmiö on sama, johon olen törmännyt paitsi itse talonrakentajana myös lukuisissa muissakin suomalaisissa rakennuskohteissa: kotimaisten tuotteiden sijaan käytetään ulkomaisia silloinkin, kun vaihtoehtona olisi varsin laadukkaaksi mielletty, jopa edullinen suomalainen vastine.

Miksi sitten valinta osuu hyvin helposti juuri siihen saksalaiseen, italialaiseen tai jopa virolaiseen tuotteeseen?

Yksi syy on saatavuus. Meille on tulossa vesikiertoinen kevyttakka: saksalainen. Kun kysyimme suomalaiselta takkavalmistajalta, löytyykö heiltä vastaavaa, vastaus oli, ettei vesikiertoista järjestelmää pystytä toteuttamaan kevyttakkaan. Saksalainen pystyy, ja vielä ihan hyvällä teholla. Ostamme siis heiltä.

Lattia- ja terassilaudat ovat toinen hyvä esimerkki. Ostamme pohjoisamerikkalaisesta puusta valmistetut lankut Tanskasta, josta ne kuljetetaan rekalla työmaallemme. Terassilautojen osalta näyttää siltä, että varteenotettavin vaihtoehto on Kebony, joka on yllättävää kyllä, norjalainen. Miten niin voi olla, vaikka meillä on maa täynnä metsää?

Toinen syy, ehkä se merkittävin, on hinta. Miksi maksaa tuotteesta 20-40% enemmän vain siksi, että se on suomalainen? Nyt ei puhuta edes kiinalaisista tuotteista vaan eurooppalaisista. Edellisessä asuntoprojektissamme kotimaisen valmistajan keittiötasosta saamamme tarjous oli yli kolminkertainen verrattuna virolaisen yrityksen vastaavan tuotteen hintaan. Voi vain arvata, mistä taso meille lopulta tuli, eikä laadusta voi kyllä tässäkään tapauksessa valittaa.

Kolmas syy on muotoilu. Suomi on kiistatta muotoilun huippumaita. Eivätkö suomalaiset tuotteet olekin kalliita mutta muotoilultaan huippuja?

Monessa tapauksessa aivan varmasti, mutta.. Edellisessä asuntoprojektissamme osa vesikalusteista oli suomalaisia. Hinta oli suurinpiirtein sama kuin olisi ostanut saksalaisia tuotteita saksalaisesta verkkokaupasta. Tällä kertaa emme tee niin. Syy? Suomalaisvalmistajan kattosuihku pitää irrottaa katosta muutaman kuukauden välein, koska kalkki kerääntyy lautasen alaosaan, jolloin suihku suuntautuu minne sattuu. Asiaa selvitettyäni ilmeni, että saksalaisella valmistajalla ongelma on hoidettu laitteeseen sisäänrakennetulla systeemillä, jonka ansiosta kalkkijäämät voi poistaa hyvin yksinkertaisesti pyyhkäisemällä. Suomalaisen valmistajan wc-istuimen kansi puolestaan irtoilee vähän väliä. Muotoilultaan hienon, kotimaisen tiskialtaan pohjan kallistus taas on niin vähäinen, että tiskien liat jäävät tiskatessa altaan pohjalle. Ja harmillisesti jälleen kerran: suomalainen tuote vaihtuu saksalaiseen.

Olemme toki löytäneet taloon jonkin verran myös suomalaista tuotantoa, ja toivottavasti sitä tulee projektin edetessä vielä lisää. Kotimaisista tuotteista ostoskoriimme ovat valikoituneet ainakin Savon kattoonupotettava liesituuletin ja ihanaakin ihanampi, Tulikiven valkoinen Kuura-kiuas.

Tulikiven Kuura-kiuas integroituna mallina. Kuva: Tulikivi

Wc-tiloihin tulee kierrätettävää materiaalia olevat kotimaiset Durat-tasot. Kattoterassille on suunniteltu suomalainen Drop-ulkoallas.

Myös katolle sijoitettaviksi aurinkopaneeleiksi ja aurinkokeräimiksi on valikoitunut kotimaisia tuotteita. Kiintokalusteet keittiötä lukuunottamatta tulevat suoraan kotimaiselta puusepäntehtaalta. Lasikaiteet on valmistanut suomalainen perheyritys.

Keittiön osalta lopullinen valinta on vielä tekemättä. Vaihtoehtojen joukossa on kaksi suomalaista valmistajaa. Ehkäpä projektin lähestyessä finaalivaiheita pystymme enenevässä määrin valitsemaan suomalaisia tuotteita. Näin ainakin toivomme.

Viikonvaihde meillä kului leppoisasti hanojen ja muiden vesikalusteiden ihmeellisessä maailmassa. Projektinjohtajamme oli pyytänyt kaikilta ryhmäläisiltä Excel-taulukkoon kirjattuna yksityiskohtaiset tiedot kaikista LVIS-kalusteistamme. Sisustusarkkitehtimme kanssa olemme toki käyneet läpi vesikalusteiden osalta erilaisia vaihtoehtoja, ja suurimman osan hänen ehdottamistaan kalusteista hyväksyimme sellaisenaan. Kuten esimerkiksi arkikylpyhuoneeseen ja alakerran wc:hen tulevan, valkoiseen Durat-tasoon yhdistettävän Duravitin altakiinnitettävän Vero-pesualtaan.

Sitten on niitä kalusteita, joiden osalta joudumme hieman enemmän miettimään erilaisia vaihtoehtoja.

Yläkerran kylpyhuoneeseen meille tulee alakaton sisään upotettu kattosuihku luoden vaikutelman suihkun tulemisesta katon sisältä.

Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi. Kohtuuhintainen ja sikakallis. Päädyimme lopulta Hansgrohen

26 x 26 cm leveään elementtiin, jolla budjettimme pysyy jotenkuten kasassa. Alakerran arkikylpyhuoneeseen valitsimme Hansgrohen Raindance -sarjaan kuuluvan Select S300 -suihkusetin. Siinä on hyvä hinta-laatusuhde, mielestämme.

Suurin kysymysmerkki meille olivat hanat. Kaksi karvaista ystäväämme osaavat laittaa päälle kaikki sellaiset hanat, jotka saa päälle puskemalla niitä vasten. Tämä johtaa siihen, että suurin osa hanoista on poissuljettu niissä tiloissa, joissa kissat vapaasti liikkuvat.

Keittiöön valitsimme Blancon valkoisten altaiden pareiksi Hansgrohen kaksi kaksiosaista hanaa, toisen ulosvedettävällä sprayllä ja toinen ilman sitä. Viereisessä kuvassa saarekkeeseen tuleva Axor Citterio M -hana ilman sprayta.

Pesualtaan löytäminen 3. kerroksen erilliseen wc:hen muodostui aikamoiseksi haasteeksi. Kaapiston syvyys on vain 30 cm, mikä rajoittaa sinänsä pesualtaiden vaihtoehdot muutamaan kappaleeseen.  Ongelmaksi kuitenkin muodostui myös pesualtaaseen sopivan hanan löytäminen. Alunperin olin unelmoinut seinähanasta, mutta lopulta löysimme niin hyvän allas-hana -yhdistelmän, ettei kalliista seinähanasta luopuminen kirpaissut ihan niin paljon. Altaaksi valikoitui meillä nykyisessä kylpyhuoneessakin oleva, pieni ja virtaviivaisesti muotoiltu Alapen pesuallas.

Alapen WT.XS -pesuallas

Alapen pesualtaan täydelliseksi kumppaniksi löytyi Hansgrohen ihana Puravida -pesuallashana valko/kromisena. Sama hana tulee meillä myös muihin wc-tiloihin.

Olen jostain syystä innoissani kaikista tuotteiden valmistamista kuvaavista videoista. Laitan tekstini loppuun kaksi tällaista videota. Ensimmäinen Hansgrohen Puravida-tuoteperheestä ja jälkimmäinen Alapen pesualtaista.