Äitienpäivän kunniaksi esittelen tässä viime syksynä toteutettua valaisinprojektiamme. Mielestämme kysymyksessä oli yksi koko talohankkeemme huikeimmista kokonaisuuksista, jonka lopputulokseen emme juuri voisi olla tyytyväisempiä.
Valaisimien asennusta edelsi pitkä ja koukeroinen prosessi. Ensin suunniteltiin pari vuotta, sitten toteutettiin lähes yhtä kauan.
Aluksi tein vain suunnittelutyötä itsekseni. Valaisin tai pari tarvittiin, mutta millaisia? Yksi vai useampi? Tila oli kahden kerroksen korkuinen. Valoa tarvittiin erityisesti eteiseen, mutta myös toisen kerroksen aukkokohta kaipasi jotain täytettä. Mietin, vertailin ja piirsin kuukausitolkulla valaisimia 1. ja 2. kerrosten pohjapiirroksiin. Mille korkeudelle, minkä kokosia, värisiä ja näköisiä valaisimien pitäisi olla? Lopulta päädyin useaan eri kokoiseen, eri korkeuksille asennettavaan mustaan paperinaruvalaisimeen.
Entä mistä niitä saisi suhteellisen kohtuuhintaan? Hintahaarukkaa oli kympeistä satasiin, jopa tuhanteen euroon per lamppu. Lopulta päädyimme tilaamaan kuusi kappaletta mustia paperinaruvalaisimia amerikkalaisesta nettikaupasta. Hinnaltaan valaisimet olisivat edullisimmasta päästä.
Saapumisensa jälkeen valaisimet säilöttiin autotalliin, jossa ne lojuivat lähes vuoden enemmän tai vähemmän unohdettuina. Viime syksynä homma kuitenkin nytkähti eteenpäin ja tilasimme puusepältä valaisimia varten levyn – 16 mm kalustelevyä katon sävyyn maalattuna. Levy oli tarpeen, koska valaisimia ei voinut asentaa suoraan kattoon. Levyn kooksi valikoitui 1,5 x 1,5 m. Siihen saimme mahtumaan kaikki kuusi valaisinta.
Ennen ripustusta oli kuitenkin edessä vielä monta vaihetta. Ensin valaisimet piti saada sijoitettua oikeaan kohtaan levyyn. Tätä tarkoitusta varten siirsin valaisimien paikat pohjapiirroksista erilliseen keltaiseen paperiin.
Tämä vaihe ei ollut aivan yksinkertainen. Levyn tuli olla sivuttaissuunnassa eteisaukon katon keskellä, syvyyssuunnassa hieman lähempänä seinää. Ylimmistä valaisimista keskimmäinen piti saada katon keskikohtaan, ja alin valaisin eteisen sisäänkäynnissä olevan maton keskikohtaan. Riski homman epäonnistumisesta ei ollut mitenkään vähäinen. Lopputulosta ei ollut mahdollista arvioida ennen kuin levy oli löytänyt tiensä omalle paikalleen kattoon. Tässä valaisimet levyyn kiinnitettyinä ennen asennusta.
Ennen levyn ja pallojen asennusta tarvittiin vielä sopivat polttimot. Niidenkin valitsemisessa meni siinäkin oma aikansa. Yhä uudelleen kiikutin testilamppuja kaupan ja kodin väliä. Halusimme pehmeää tunnelmaa, mutta siitä huolimatta riittävästi valoa eteisessä touhuamista valaisemaan. Niin, ja lamppujen piti olla täysin himmennettävät. Päädyimme lopulta 60W hehkulamppuja vastaaviin 8W ledeihin, joiden värilämpötila on 2700K. Muut talomme valaisimet ovat 3000K eli väriltään hieman valkoisempia. Mustan pallon sisältä heijastavana väri tuntui kuitenkin juuri sopivalta.
Kun levy oli rei'itetty ja polttimot valittu, oli viimeisenä haasteena levyn kiinnitys kattoon. Kiinnitystä varten tarvittiin 5 metriä korkea rakennusteline, jonka päällä heiluen asennus lopulta toteutettiin. Levyn kiinnitystä varten rakennettiin aluksi kattoon kertopuista tukipuut.
Viimeinen vaihe oli kaikkein haasteellisin: levy piti saada nostetuksi juuri oikeaan kohtaan ja samalla vielä kiinnitettyä kertopuihin. Onneksi saimme avuksi neljä ylimääräistä kättä, ja ihme ja kumma, laitos saatiin lopulta kiinnitettyä. Itse en pystynyt toimitusta lainkaan seuraamaan, niin pelottavalta homma tuntui. Onneksi kuitenkin kaikki meni ilman naarmuja. Kovan tohinan (ja kiroilun) jälkeen levy saatiin kiinnitettyä kattoon.
Ja pienen väännön jälkeen saatiin myös valot toimimaan.
Kova oli homma, mutta mielestäni tuloksena on yksi talomme ehdottomasti cooleimmista yksittäisistä jutuista. Tässä muuta kuva valmiista kokonaisuudesta.
----------------
Hyvää äitienpäivää ja valoa kaikille äideille!
----------------