Miten kaksi järkevää ihmistä lähti hulluun taloprojektiin?

Nyt kun talomme kovaa vauhtia rakentuu tontillemme, olen monta kertaa kysynyt itseltäni, miten ihmeessä on tultu tähän pisteeseen. Miten yhtäkkiä olemme rakentamassa taloa, kun vielä puoli vuotta sitten elelimme tyytyväisinä nykyisessä kodissamme? Suunnittelin lähinnä työnhakua ja  tulevia kesälomamatkojamme.

Rakennushankkeeseen lähtömme oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. 

Kaikki alkoi eräänä huhtikuisena perjantai-iltana, kun sain vanhalta ystävältäni lyhyen tekstiviestin: "Moi Anna! Mitä kuuluu? Pikainen kysymys: meidän ryhmässä yksi luopuu hankkeesta. Kiinnostusta?"

Joo, hyvää kuuluu. Mutta anteeksi, mistä ihmeen hankkeesta?

Hetken löi tyhjää. Mutta sitten muistin: se talohanke. Se hanke, johon liittyen heistä on tehty juttusarjaa Helsingin Sanomiinkin. Se hullulta kuullostava hanke, joka tarkoittaa talon rakentamista yhdessä muutamien muiden kanssa jonnekin aika lähelle Helsingin keskustaa. Kalasatamako se oli. Ryhmärakennuttamista.

Hetkeäkään epäröimättä, ja mieheltäni mitään kysymättä, ilmoitin heti kiinnostuksestamme. Seuraavaksi selvitin, missä ja mikä se Kalasatama oikein on. Mieleen tuli vain metropysäkki, jolla juuri kukaan ei jää pois. Fiskehamn. Isot kivikasat Itäväylän molemmilla puolella. Niin, Itäväylän. Aivan toisella puolella kaupunkia.

Kartta paljasti, että siinä lähellä on Suvilahti Flow-festivaaleineen ja sirkuksineen, Teurastamo ja vaikka mitä muuta. Mustikkamaa kulman takana. Korkeasaari siinä vieressä. Keskustaankin saattaa jossain vaiheessa päästä raitiovaunulla. Ei paha.

"Rakas, rakennettaisko talo? Ai että mitä??? Joo, mä ilmoitin jo, että ollaan kiinnostuneita."

Mieskin innostui heti. Kyllä! Mielenkiinto kasvoi kasvamistaan sitä mukaan, kun kaivoimme lisää tietoa hankkeesta, alueesta ja sitä koskevista kaupungin suunnitelmista. Ja kävimme katsomassa kuoppaa. Valmiina olevan kerrostalokorttelin yhdellä sivulla olevaa tyhjää kohtaa.

Pian meille valkeni, että kyse on viiden kolmi- tai nelikerroksisen omakotitalon rakentamisesta yhteisenä urakkana näkemäämme kuoppaan, joka on yhteensä vain 650 neliömetrin kokoinen. Meidän osa kuopasta ei ollut kuin 117m2 kokoinen.

Ongelmia tai ainakin aikamoisia haasteita riitti. Näistä ehkä keskeisimpänä se, että rakennustöiden oli määrä alkaa muutaman viikon kuluessa. Muut pariskunnat olivat suunnitelleet taloaan pitkään, osa useiden vuosien ajan. Kiire oli melkoinen. Meidän piti sitoutua heti.

Soitin nykyisen kotimme suunnitelleelle sisustusarkkitehdille, joka suostui suunnittelemaan kotimme sisätilat vaaditussa aikataulussa. Neljä kerrosta, piha, parveke, autotalli, kattoterasseja pari kappaletta. Niin, talosta oli edellisen rakennuttajan käsissä suunniteltu aikamoinen. Hissin kuitenkin tiputimme pois suunnitelmista heti suunnittelun alkuvaiheissa. Ulkoseinien paikkaa ja julkisivua ei enää ollut mahdollista muuttaa. Kerrosalakin oli lukkoonlyöty. Mutta muuten meillä oli suhteellisen vapaat kädet suunnitella tilat haluamaamme muotoon.

Toinen ongelma. Se ihan oikea ongelma. Raha. Oma asunto myymättä. Vain toinen meistä töissä. Ja lainaakin piti taikoa jostain aikamoisella vauhdilla.

Hullua, eikö? Kuitenkin, puoli vuotta tuon tekstiviestin jälkeen olemme mukana projektissa, rakentamassa omakotitaloa Helsingin kantakaupunkiin, meren äärelle, paikkaan, josta on linnuntietä vain pari kilometriä Helsingin keskustaan. Meistä on tullut rakennuttajia. Perustustyöt on tehty. Runkokin jo melkein kasassa. Pian meidän pitäisi jo päästä muuttamaan uuteen kotiimme. Lapsellekin on haettu päiväkotipaikkaa vuoden alussa avautuvasta uudesta päiväkodista. 

Edelleen meillä on oma asunto myymättä. Toinen meistä on edelleen kotona. Ja lainaa niin paljon, että heikkohermoisempaa voisi hirvittää.  

Mutta nyt meillä on hienot suunnitelmat. Ja kova usko tulevaan. Olemme innoissamme, todella innoissamme. Me rakennetaan talo!

Jännityksellä itsekin odotamme, miten tässä käy. Toteutuvatko suunnitelmat? Pitääkö budjetti? Ja jos (tai kun) kaikki menee hyvin, niin ennen kaikkea, tuleeko siitä se unelmiemme talo, jota suurella innolla ja sydämellä olemme lähteneet rakentamaan.