Mies saa luvan, ja nainen...?

Eilen saimme molemmat, mieheni ja minä, postia Helsingin kaupungilta. Tunnelma oli kuin pääsykoekirjekuorta arvioitaessa. Toinen oli paksu ja toinen ohut. Yksi päässyt läpi, toinen jäänyt rannalle? 

Ei ihan niinkään. Emme olleet hakeneet minnekään opiskelemaan. Varsinkaan Helsingin kaupunkiin. 

Mieheni avasi omansa, sen paksumman kirjekuorista. Sisältönä rakennuslupaamme liittyviä lupapäätöksiä siististi nidottuna pakettina. "Miksi tämä on tullut minulle?" mieheni ihmeissään aprikoi. "Eikö tämä koske meitä molempia?"

Hieno homma, että se oli tullut. Rakennuslupa on vihdoin paitsi meidän nimissämme (eikä edeltäjiemme) myös myönnetty meidän suunnitelmillemme! 

Postia Helsingin rakennusvalvonnasta

Entä se pienempi ja ohuempi kuori sitten? Ajattelin kuorta avatessani sen olevan maksupostia tai tyttäreni päivähoitoon liittyvää infoa. Mutta että mitä. Kirjekuoressa oli minulle osoitettu lasku, jossa vaadittiin suoritusta siitä luvasta, joita koskevat paperit mieheni oli hetkeä aikaisemmin avannut.

Mies saa luvan, ja nainen maksaa? Paneeko rakennusvalvonta meitä nyt ihan kuusnolla? Vai onko tämä nyt sitten sitä modernia kaupunkirakentamista? Tai ehkä rakennusvalvonta vain ajatteli olevan ihan reilua, että molemmat saivat oman kirjekuorensa? Ettei toiselle vaan tule paha mieli. 

Taitaa olla toiveajattelua, että rakennusvalvonnassa tällaisia asioita ajateltaisiin. Päivän hämmentyneimmät naurut kuitenkin saatiin. Kiitos Helsingin kaupunki.

Mukavia kurpitsajuhlia itse kullekin!